Meidän vanhemmat lapset on opetelleet omassa pihassa skootterilla ajelua. Vielä joutuvat muutaman vuoden odottamaan ennenkuin pääsevät tielle, mutta hyvin se jo sujuu. Äiti ei vaan ole kovin mielissään ruovitusta nurmikosta. Onneksi sitä ei vielä ehditty laittaa uusiksi.
Kaipaan valkoisia sohvan päällisiäni. Kummasti tekevät valoisammaksi. Odotan vielä hetken, ja kun olen varma, ettei ulkona kuljeta paljain jaloin, vaihdan ne. Vaikka kun on kyse meidän mukuloista, ei ole koskaan varmaa etteikö joku juokse ulkona paljain jaloin tai sukkasillaan. Oikeasti taidetaan olla aikamoinen Kiljusen herrasväki.
Sitä odotellessa selailen ties monennettako kertaa näitä lehtiä, jotka löysin halvalla kirpparilta. Vaikka miten monta kertaa lukee, aina tuntuu löytyvän jotain mitä ei ole aiemmin huomannut.
Syksy tulee ja pikkuhiljaa huomaan siirtyväni taas sisälle miettimään sisustusta ja ulkoideat saavat jäädä hautumaan ensi kesään. Muutamia vielä yritetään toteuttaa, mutta haluan aina olla varma siitä mitä tehdään ja minne. Kummasti se kesä on mennyt ulkona sateista huolimatta.
Poutaista elokuun loppua!
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti