Jouluna 2014

Kiirettä on pitänyt niin töissä kuin kotona ja tämäkin homma on jäänyt.

Joulu on oltu kipeänä, kuinkas muuten.

Tässä nyt vähän kuvina meidän joulua.

Lumi saatiin sitten tännekin jouluksi.

Ihanaa kun on valoisaa lumen myötä.

Ja aurinko,

se on meitä nyt ilostuttanut.

Aurinkoista loppuvuotta!

Johanna

Ihana aurinko!

Ehkä se aurinko tällekin perheelle vielä paistaa...

Johanna

Jouluporo

Pikkujoulut kaveriporukalla on nyt juhlittu.

Kameraa en tänäkään vuonna muistanut käyttää.

Kivaa oli, joten eiköhän se riitä.

Vanhin neiti oli taas koulussa tehnyt minulle kivan yllärin.

Jouluporon.

Hauskaa alkanutta viikkoa!

Johanna

Siivoilua jouluun

Perjantaista asti olen jättänyt kaksi lääkkeistä ottamatta.

Särkylääkkeen ja lihasrelaksantin.

Niskassa tuntuu taas kipeitä kohtia.

Pää on "kumma", muttei varsinaisesti kipeä.

Mutta väsymys väheni.

Siispä olkkarista on siivoilut aloitettu ja lattiasta kattoon periaatteella.

Jouluverhot laitettu ja oksakin löytänyt oman paikkansa.

Valkoiset päälliset vaihdan myöhemmin sohviin.

Vanhat paperinaru pallot saivat uuden tarkoituksen valoissa.

Lyhyet ne ovat, vain kymmenen lamppua.

Riittävät meille.

Suksetkin jo aiemmin laitoin seinälle kiinni.

Seinään nojatessaan kaatuilivat aika ajoin kun lapset tömistivät lattiaa.

Eivätpä kaadu enää.

Nyt valmistautumaan yöpuulle!

Johanna

Ensilumi

Niin se vaan sitten meillekin satoi.

Aamulla herätessä en päässyt lehteä hakemaan.

Tai olisin päässyt, märin jaloin.

Pyysin sitten vanhinta, jolle eteisestä löytyi sopivat saappaat.

Kuvat aamulta, työmatkalta.

Nyt on jo paljon sulanut ja loput sulaa viimeistään sunnuntaina kun lupaa vettä.

Valoisaa viikonloppua!

Johanna

Suuria päätöksiä

Maanantaina olin valintakokeessa. Tämän kuun aikana tulee tieto pääseekö opiskelemaan vai ei. Toisaalta ei haittaa vaikken pääse. Ainoastaan harmittaa, jos uutta vastaavaa koulutusta ei kyseisessä paikassa ala. Tätäkin hakua odotin neljä vuotta.

Sen jälkeen harmistuksissani, kun olin varma etten pääse, laitoin työhakemuksen. Sen laittaminen alkoi heti lähetyksen jälkeen harmittamaan. Paikka on sellainen mihin haluan, mutta vakituista työtä olen vältellyt. Itse olen tyytyväinen pätkätöihin. Niiden kanssa kun on huomattavasti vapaammin itse päätettävissä tekeekö töitä ja missä. Ei tässä Suomen taloudellisessa tilanteessa ehkä järkevin ratkaisu, mutta minulla on töitä aina ollut enemmän kuin pystyn tekemään.

Väsyttää niin vietävästi taaskin. Miehen kanssa tuossa mietittiin, mahtaako syy löytyä lääkityksestä. Kaikki päänsärkyyn märätyt lääkkeeni ovat väsyttäviä ja siksi ne iltaisin otan. Kolme väsyttävää lääkettä saattavat kyllä varmaankin väsyttää vielä päivälläkin. Ja silti taas pää särkee. En mitään muutakaan selitystä tälle keksi. Ei nimittäin ihan normaali tilanne minulle. Tai sitten on vain myönnettävä, että olen vanha.

Että tällaista tällä kertaa. Mitäköhän sitä seuraavaksi purnaisi?!

Lumisateita odotellessa.

Johanna

Lokakuussa

• on saatu makuuhuone miellyttävämpään järjestykseen
• muutettu "uuteen" työpaikkaan
• aloitettu joulun valmistelu
• lähetetty pikkujoulukutsut
• kärsitty taas päänsärystä
• paistettu ekat joulutortut

Kirpakkaa marraskuun alkua!

Johanna

Nyt väsyttää!

Jostain syystä olen koko ajan taas kauhean väsynyt. Muutaman viikon on pää taas särkenyt estolääkityksestä huolimatta ja silmiä polttaa. Ihan kuin hiekkaa olisi viskottu silmät täyteen. Yleensä en koskaan nuku päikkäreitä, tänään nukuin kaksi tuntia, viime viikolla sama juttu. Tiistaina tappelin laajakaistaliittymistä enkä ehtinyt nukkua vaikka väsytti ihan kamalasti. Tämä ei ole normaali olotila. Ja ei, en ole raskaana. Päänsärkyyn sain taas lisää lääkkeitä vaikka muusta syystä lääkäriin menin. Kaikki hommat on tekemättä hyvistä suunnitelmista huolimatta.

Nyt unten maille, jos huomenna olisi vähän pirteämpi päivä.

Hyvää yötä!

Johanna

Niitä näitä

Tänään on satanut koko päivän ja nyt odotan sen loppumista. Ei pitäisi enää kolmen aikaan sataa. Tekee nimittäin mieli lenkille. Ja se on kyllä aika ennen kuulumatonta mun kohdallani. Ja pakko tietysti hyödyntää.

Kovasti tekee mieli maalata ja sisustella taloa uudelleen. Huomaan itsessäni kummallisia piirteitä sisustuksen suhteen. Seuraan aika montaa blogia ja mitä useammassa jonkin saman asian/esineen näen, sitä ei meidän taloon tule. Ideoita toki poimin ja toteutan, mutta koskaan en suoraa kopiota näkemästäni. Ja muutenkin haluan että meidän kodissa viihtyy kaikki täällä asuvat. Sen lisäksi budjetti on todella pieni. Harvoin haluan laittaa rahaa muuhun kuin tapettirullaan tai maalipurkkiin. En paljon osta edes kirpparilta vaikka paljon siellä käynkin.

Olohuoneen jalkalamppu on yksi monessa paikassa näkyvä esine, mutta siihenkin Ikeassa ihastuin jo ennen kuin se löytyi lähes joka kodista. Seuraavana täytyisi keksiä hyvä paikka isolle oksalle, jonka nuorimmainen raahasi metsästä kotiin koulumatkalla. Sekin on idea josta pidän, mutten ole toteuttanut yleisyyden vuoksi. Isäntä meillä kuitenkin ihastui ajatukseen ja nyt se sitten tulee. Ja liitutaulutarra jääkaapin oveen. Siinä olleista kukkatarroista jää niin paljon liimajälkiä, että ne on pakko jollain peittää.

Tänään paistettiin ensimmäiset joulutortut. Meillä niitä tehdään luumuhillolla, vaniljakreemillä ja niiden yhdistelmällä. Mocca oli juomana tällä kertaa. Yksin ollessani kun en vaivaidu kahvia keittämään.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.

Sateista sunnuntaita!

Johanna

Makuuhuoneessa

Makuuhuoneesta ei ole yhtään "valmista" kuvaa.

Se kovalevy on edelleen kadoksissa, joku kuva siellä olisi voinut olla.

Nyt on kuitenkin sekin vaihtanut järjestystä neljän vuoden jälkeen.

Syynä telkkarin nurkan talvella hohkava kylmyys.

En itse pidä siitä että makuuhuoneessa on televisio, mutta en asu täällä yksin.

Siinä on pleikkari, koska en anna sitä laittaa olohuoneeseen.

Joten osittain oma syy.

Aku Ankat odottaa pääsyään yläkertaan.

Ja seinässä on taas yksi muistutus remontista.

Olin senkin jo unohtanut sängyn taakse piiloon.

Ja kuten näkyy, meillä ainakin joskus seurataan jääkiekkoa.

Uudessa järjestyksessä on se huono puoli, ettei toiselle puolelle sänkyä mahdu yöpöytää.

Ja miehen mielestä KAIKKI pitää olla esillä.

Asiasta on "keskusteltu", välillä nätisti ja välillä vähän vähemmän nätisti.

Ei auta.

Mun mielestä varasto on säilytystä varten.

Ja tuossa isossa vaatekaapissakin olisi tilaa järjestelyllä.

Mukavaa tiistai-iltaa!

Johanna

"Sisustus" puuska

Meillä on edelleen hirvittävästi tekemättömiä hommia sisällä. Tai siltä musta tuntuu vaikka yläkerran vessa taitaa olla se melkein suurin juttu. Tekemättömiksi töiksi muodostuu lähinnä seinien uudelleen maalaus, uusia listoja jne. Eli kyse on enemmänkin mun halusta kuin tarpeesta. Mutta ensimmäinen uusi työ on varmasti keittiön lasikaappi. Se on nyt jo kaksi vuotta odottanut ja tänä syksynä aion sen saada.

Ja keittiössä pysyäkseni siellä ongelmalliseksi näin talven tullessa muodostuu lämmitys. Tänään aionkin pureutua siihen ja vaihdella paikkoja sen, minkä pienessä keittiössä pystyn. Kuviakaan kyseisestä nurkasta ei muita ole. Jonkun siivousvimman aikaan olen hukannut meidän ulkoisen kovalevyn ja kuvat sen mukana. Kysessä on kuitenkin tuon vasemman puoleisen ikkunan alla oleva pyörällinen työtaso. Patterista kun ei lämpö pääse nousemaan, jos taso on paikoillaan. Siis siinä on työtaso, jonka alla toinen pyörillä liikkuva laatikosto/taso.

No, palailen asiaan ongelman ratkettua.

Toivottavasti vielä tänään.

Yritys hyvä kymmenen.

Johanna

Syksy

Aamulla selvisi monen päivän käsittämätön väsymys.

Flunssa.

Kaikki röörit ihan tukossa ja kurkku kipeä.

Siitä suivaantuneena lähdin pihahommiin.

Nyt on sipulit maassa ja pihakalusteet varastossa.

Ja mieli hyvä.

Kipeästä päästä huolimatta.

Poika innostui jo keväällä cruiserista.

Sen kanssa matkaten meni kesä.

Elokuussa sai sitten himoitsemansa longboardin

ja samalla skeittilaudan.

Longboardilla kulkee lähes vallan yli kuuden kilometrin koulumatkan.

Kipsin kanssa ei olla siihen kyllä suostuttu.

Mutta kun vanhempien silmä välttää:

Ei onneksi loukannut.

Ja taas pääsin "raivoamaan"

etten ainakaan lähde päivystykseen istumaan,

jos tahallaan käden kanssa leikkii.

No, onneksi on muutakin tekemistä kuin koneella istuminen.

Syksy on mielestäni hienoa aikaa,

jos se on tällaista; aurinkoista ja kuivaa.

Syysistutukset on laitettu.

Lyhdyt odottaa vielä,

jostain syystä niille ei nyt mielenkiinto riitä.

Syklaami ja kanerva

Syklaami

Ritarinkannukset vielä kukkii.

Tämän lisäksi valkoisia.

Outo ajankohta.

Jaloritarinkannus

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

Johanna

Syyskuussa

* hain opiskelemaan
* ravattiin vanhimman kanssa sairaalassa

* vietettiin pojan synttäreitä

*kärsin taas päänsärystä

* tehtiin alelöytöjä (ja vähän muitakin) puutarhaan

* hoidettiin pojan murtunutta sormea

Toimeliasta lokakuuta!

Johanna

Onnellinen

Sitä minä olen.

Olen väsynyt, todella väsynyt.

Pää on särkenyt taas kaksi päivää.

Olen stressaantunut.

Lauantaina on pojan synttärit

ja kämppä on siivoamatta ja leipomukset leipomatta.

Pyykkikasa kasvaa aina viikon kun olen töissä.

Ja vanhin neiti on todella aikuisuuden kynnyksellä.

Äitiä jännittää.

Ja paljon, paljon muuta.

Mutta juuri nyt,

tällä hetkellä,

kaiken tämän keskellä

koen olevani onnellinen.

Todella onnellinen,

ennen kaikkea perheestäni.

Kiitos!

Nuorimman neidin tekemä kakku kesältä.

Onnellista loppuviikkoa!

Johanna

AARRRGGGG!!!!!!

Kun asiat ei ota sujuakseen

niin sitten ne ei ota.

Nyt tulee valitusta valituksen perään.

Viime viikolla nuorimmaiselta avattiin korvan takaa tulehduspatti.

Mahdollisesti uusiutuu ja sitten leikataan.

Useampaan otteeseen kuukauden aikana on jos jossakin lääkärissä käyty vanhimman kanssa

koska vasemmasta silmästä lähtee näkö.

Tänään neurolla saatiin toistaiseksi voimassa oleva diagnoosi, migreeni.

Tämä on kaikkien vaihtoehtojen jälkeen paras

vaikkei kiva siitä kärsiä olekaan.

Jos tilanne muuttuu,

sitten mietitään pysytäänkö tässä vai onko kuitenkin kyse jostain muusta.

Kaikkea mahdollista on jo tutkittu.

Oireet kun sopivat migreenin,

mutta ovat sille kuitenkin epätyypillisiä.

Ja sen reissun jälkeen mies istui pojan kanssa päivystyspolilla.

Sormi pois paikoiltaan ja murtunut.

Sen jälkeen kun poika täytti kolme tämä on pisin väli murtumilla,

melkein kaksi vuotta aiemmasta.

Hip hurraa!

Toivottavasti seuraavaan menee kolme vuotta ainakin.

Ikinä-koskaan-milloinkaan ei mun kalenteri ole ollut niin täynnä lääkäreitä ja muuta

kuin viimeiset kolme viikkoa.

Ja kaikki alkoi kun menin töihin.

No, ei se viime syksykään ihan rauhallinen ollut,

mutta nyt vois taas riittää.

Pieniähän nämä ongelmat on monen muun ongelmien rinnalla,

mutta aina ei jaksaisi kaikkea ylimääräistä.

Tekee mun omalle päänsärylle tosi hyvää!

Parempaa torstaita!

Johanna

NYT JO????

Vasta syyskuu!

Muutaman viikon on päässä pyörinyt ajatuksia,

mutta olen yrittänyt siirtää ne taka-alalle.

Ensimmäisenä näin alennushyllyssä kirjan,

siitä se alkoi.

Sitten tuli postissa kestotilauslasku.

Ja nyt tarttui oma laatikko säästettyjä juttuja käteen.

Ja vuotuista perinnettäkin täytyisi alkaa suunnitella,

tai on oikeastaan vähän jo suuniteltu.

Nimittäin JOULU!

Vähän on vielä aikaista,

mutta pikkujoulut on jo marraskuussa ja

vuorotyöläisten on ehdittävä vuoronsa sopimaan.

Muuten aion itseni vielä hillitä.

Johanna

Köynnöksiä

Köynnösruusu intoutui uudelleen kukkimaan.

Köynnösruusu

Alppikärhö kukkii myös joka syksyistä uutta kierrostaan.

Alppikärhö

Näiden lisäksi tämä kärhö kukkii yhdellä kukalla

kuten viime vuonnakin.

Ja tämä seuraava on uusin,

viime vuonna istutettu kärhö.

Se kasvaa alppikärhön jälkeen parhaiten.

Muut olen saanut kuolemaan tai sitten ne ovat kitukasvuisia.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

Johanna