EI HERKILLE!!!

Ei sitten tämä syysloman jälkeinen viikko alkanut meillä yhteen sen paremmin kuin koko syksy on mennyt.

Tiistai-aamulla lähdin miehen kanssa aamutuimaa lääkäriin.

Sieltä kotiin päin tullessa soitti koulun terveydenhoitaja, että nuorimmainen tarvisi jalkaan muutaman tikin.

Ei ollut edes koulua siltä päivältä ehtinyt aloittaa.

Suoraan koululle ja siitä alkoi yli kuuden tunnin lääkärireissu hänen kanssaan.

Onneksi koululla oli lääkäri paikalla, ja oli jo toimenpidehuone varattu, kun mentiin oman alueen lääkärille.

Siellä, kun siteet jalasta avattiin, ihmettilin kyllä, ettei neidillä ollut lainkaan huono olo.

Itse haavan ensimmäisenä oli nähnyt.

Jalka putsattiin, puudutettiin, liimattiin ja tikattiin.

Sen jälkeen päivystykseen röntgeniin varmistamaan, ettei jalassa ole murtumaa.

Ei onneksi ollut.

Tänään saa mennä kouluun.

Toivottavasti paranee hyvin.

Ja toivottavasti meillä ei enää tapahdu mitään!

Johanna

Ensimmäinen...

... joululehti tipahti postilaatikkoon tänään,

Kaikkien aikojen Joulu.

Vanhoja numeroita olen jo selaillut ja sieltä se kokoajan enemmän nousee pintaan,

joulumieli nimittäin.

Johanna

Kimalaisen meden keruu retki

Nopeita meillä nämä sään vaihtelut.

Eilen oli kylmä ja useampi aste pakkasta,

tänään sataa vettä ja on kymmenen astetta lämmintä.

Tänään siis leffaan katsomaan Turboa.

Sopii koko perheelle.

Järkkäristä löysin kuvia kesältä.

Ensi kesää odotellessa.

Kiireetöntä keskiviikkoa!

Johanna

Syyslomalla

Ja kuten otsikko kertoo, meillä lomaillaan tämä viikko.

Ihanaa!

En vain ymmärrä, mihin meni tämä koko syksy.

Ihan kuin sitä ei olis ollutkaan.

Ostin itselleni piristykseksi liljoja.

Vielä ripaus kesää jouluvalmisteluiden keskelle.

Pieniä juttuja jo laiteltu.

Sellaisia jotka eivät ole varsinaisia jouluasioita, mutta kuuluvat meidän jouluun.

Rentouttavaa lomaa niille jotka lomailee!

Johanna

Viimeksi kirjoitin ensimmäistä kertaa puhelimella tänne.

Mun kone ei taas toimi.

Tai no, kone on kaikilla sama, omat käyttäjät vain.

Mun käyttäjällä ei mikään toimi kunnolla eikä viasta tietoakaan.

Nyt kokeilen Chromea kun äsken Mozilla kaatui kokonaan.

Ei pääse mihinkään ei.

Pakkasyötä tiesi näin kaunis taivas tiistai-iltana.

Ja keskiviikko aamulla oli huurasta kaikki valkoisena.

Ja torstai aamuna katsoin keittiön ikkunasta ulos tyytyväisenä ettei lumisade ollut meille tullut.

Asfaltti tiellä oli märkää, maa huurassa ja mittarissa kaksi astetta plussaa.

Käännyin ja menin olohuoneeseen.

Ikkunan takana leijaili useamman sentin läpimittaisia hiutaleita.

Loskaahan se sitten oli maa valkoisena iltaan asti, ennen kuin suli pois.

Toivottavasti ei ihan heti lisää sada.

En kaipaa pitkää jaksoa niitä raskaita lumitöitä joita meillä sitten riittää.

Enkä kyllä sitä märkyyttäkään.

Kaikki lapset tuli nimittäin koulusta kotiin jalat märkinä.

Rauhallista perjantai-iltaa!

Johanna

Taas tapahtuu...

Viime tiistaina pikkusisko teki mielestään kivan källin siskolleen.

Vanhempi neiti hyppi ja pomppi jotain omaansa niin nuorempi laittoi neulatyynyn jalan alle.

Yhden pienen neulan nyppäsin irti ja sitten päivystykseen.

Sairaanhoitaja katsoi jalkaa ja sanoi että kaikki on kunnossa eikä lääkäriä tarvita. Jos tulehtuu, uudelleen lääkäriin.

Torstaina mentiin taas lääkäriin kun ei neiti pystynyt kävelemään ja jalka oli entistä kipeämpi.

Lääkäri tutki ja sanoi ettei tunnu mitään eikä ole tulehtunut.

Määräsi antibioottia ja käski palata, jos ei viikonlopun aikana ala paranemaan.

Tänään taas oltiin lääkärillä, kun jalkaan tuli pieni mätäpaise ja antibiootti loppui.

Lääkäri mietti kahden vaiheilla avataanko jalka vai tuleeko mätä itse pois, kun vastaanotolla alkoi vuotaa.

Päätti kuitenkin avata ja tässä tulos:

Neula oli ainakin kolme kertaa isompi kuin se jonka itse nyppäsin.

Eikä jalasta löytynyt kuin yksi reikä ja se oli siinä, mistä eka neula otettiin pois.

No nyt sitten toinen antibiootti kuuri ja huomenna soittoaika lääkärille.

Jos ei ole parempi sitten kuvataan.

Kyllä on neidillä ollut korkea kipukynnys, kun tuollainen jalassa on kulkenut yli viikon.

Että näin taas meillä.

Kai tää elämä joskus rauhottuu.

Kauniita unia!

Johanna

Elämä ottaa ja elämä antaa

Meillä on taas ollut tapahtumarikkaat pari viikkoa.

Olen taas miettinyt, paljonko pitää yhdelle ihmiselle tapahtua, että tapahtuu riittävästi.

Mun elämästä ei ainakaan draamaa, iloa ja surua puutu.

Toisaalta ehkä hyvä niin, tietää ainakin elävänsä.

 Suunnitelmat menee joka aamu uusiksi, kun aina tulee jotain odottamatonta.

Olen sentään jotain rästi hommia saanut tehtyä pois.

Niin, ja se kaikkein kamalin asia;

meidän vanhin toi ensimmäisen poikapuolisen kaverin kotiin.

Saas kattoa mitä käy.

Toivottavasti vielä pysyvät vaan kavereina.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Johanna