Pipoja

Syksy on tullut ja pipoja taas tarvitaan.

Tässä eilisen tulos, kolme puuttuu.

Meillä riittää pipoja vaikka jokaiselle joka päiväksi oma.

Puolesta metristä kangasta kun saa ainakin sen kolme pipoa, mallista riippuen.

Ihanaa taas ommella pitkästä aikaa.

Sekin on aina inspiksestä kiinni mitä syntyy vai syntyykö mitään.

Nyt ei ole koko kesänä syntynyt, vaikka kaikkea on mielessä.

Koko viikon olen taas mennyt ja tullut.

Kaikkea turhanpäiväistä menoa.

Tuo kaupassa käyntikin tuntuu niin turhalta, mutta kun jostain syystä sekin täytyy tehdä.

Sain uusimman Scarpettan ja sen vuoro on ihan kohta.

Kurkkuun sattuu, liekö jo sitä flunssaa.

Sitten on aikaa lukea.

Nyt saunan lämpöön!

Johanna

Herkuteltu on

13-vuotis syntymäpäivää tosiaan viikonloppuna vietettiin.

Perjantaina yökylässä oli paras kaveri ja sunnuntaina sukulaiset.

Kaverisynttäreille ainoa toive oli suklaapakastekakku ja suolaisia muffinseja.

Niitä sitten sai.

Aikuisille voileipäkakkua ja trifle.

Loput kastamiset sain itse päättää.

Eikä niitä paljon muuta tullutkaan;

mangohyytelökakku, munkkeja ja pipareita.

 Ja kuten kuvista huomaa inhoan kakkujen koristelua.

Leivon kyllä ohjeesta lähes mitä vaan, mutten halua koristella.

Se ei ole mun juttu.

Ja kuvauskin unohtui siinä tohinassa.

En yleensäkään kuvaile ruokia, mutten niistä vieraistakaan muistanut kuvia ottaa.

Kakutkin on melkein syöty.

Rauhallista maanantai-iltaa!

Johanna

Tule joulu kultainen...

Jostain kumman syystä tämä renkutus on kaksi päivää soinut päässä.

Tähän aikaan se aina alkaa, ja jo vähän aiemminkin.

Joulukuuselle olen jo paikan miettinyt.

Ja lahjoja, vaikken yhtään ole vielä ostanut.

Ja verhoja; jokohan ne vois laittaa?!

Jotain vanhaa.

Nyt kuitenkin juhlitaan rakasta ihanaa 13-vuotiasta keskimmäistämme.

Vasta sitten keskitytään kunnolla jouluun.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Johanna

Pihalta löytyy...

Kiertelin eilen pihalla ja löysin kivoja yllätyksiä.

Tämä ainokainen kärhönkukka ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen kuin luulin.

Nyt vauhtiin päästyään siinähän onkin monta kerrosta.

 Ja lumimarja on täynnä marjoja ja silti edelleen kukkii.

 Ja tässä tämä vaaleanpunainen.

Tykkään paljon.

Väri on selkeä, ei sellainen että täytyisi miettiä onko vai ei.

Sitä vähän pelkäsin.

Olen tyytyväinen ostokseeni.

 Ja tälläisen ihanan yllätyksen löysin.

Viime syksynä ostin alekassin, jossa oli kolme (ryhmä?)ruusua.

Kaksi kuoli talven jäljiltä, mutta tämä yksi lähti hirmu myöhään kasvuun.

Nyt siinä on nuput.

Korkeudeltaan ei ole kuin n. 15 senttiä.

Elossa kuitenkin.

 Ja mansikka kukkii edelleen.

Koko kesän ongelma on ollut kuivuvat kukat ja mansikat.

En tiedä mistä johtuu vaikka säännöllisesti on yritetty kastellakin.

Nytkin kukkien lisäksi on raakileita, mutta ei niistä syötäviä mansikoita ehdi tulemaan.

 Humala aikoo vallata meidän lasten vanhan pienen potkukelkan.

Räiskyviä syksyn päiviä!

Johanna

"Uusi" innostus

Keväällä innostuin virkkaamaan matonkuteesta.

Nämä oli ensimmäiset työt.

Vessan maton reunus on liian iso, jää rypyille.

Laiskuuttani en jaksanut purkaa, mutta hyvin on vessassa silti toiminut.

Syykin siihen on.

Virkkuukoukku, jolla maton tein, katkesi viimeisellä vaalenpunaisella kierroksella, eikä saman kokoista löytynyt silloin edes kaupoista.

Nyt kyllä jo löysin, tein sen sitten kokoa isommalla ja olisi tarvinnut tehdä kireämpää.

 Ja tässä nyt meneillään oleva työ.

Eteiseen matto, joka on alkutekijöissään.

Koko kesänä en ole käsitöitä tehnyt, mutta syksyn tullen jotain rauhoittavaa tekemistä käsille haluaa.

Nyt saunaan, joten...

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

Johanna

Hämä-hämähäkki...

...kiipes katolle.

Sairaassa talossa ei kuulemma ole hämähäkkejä.

Meillä näitä riittää.

Ja ihan jokaisessa huoneessa.

Toivon niiden olevan oikeassa ja meidän talon olevan terve.

En silti epäile etteikö olisi.

Ei tämä tieto silti hämähäkki kammoista auta.

Ne on oikeastaan ainoa asia mitä ihan oikeasti pelkään,

 Sydän jättää pari lyöntiä väliin, sen jälkeen pari sataa ylimääräistä.

Meillä näitä ei vaan voi välttää.

 Ja näiden takia meillä ei voisi olla esimerkiksi vanhoja hirsiseiniä.

En voisi olla miettimättä kuinka monta sataa hämistä niissä koloissa asuu.

 

Onneksi tulee talvi!

Nämä kun ovat keskimäärin jalkojen kanssa n. 3cm halkaisijaltaan, paksuja, mustia tai ruskeita.

Eikä niistä voi otta kuvaa kun on juostava niin lujaa.

Nämä eivät ole niitä isoja.

 

Rauhallista iltaa!

(Joku kun vielä ottaa ton olkkarin katossa olevan pois.)

Johanna

"Perintönä saatua"

Pientä historiikkiä meidän sisustukseen kuuluvista esineistä.

 Taistelevat metsot miehen mummun tekemänä ristipistotyönä. Ajatuksena taulu meillä ei minua houkutellut. Mutta kun se tuli, oli selvää että sen paikka on olohuoneessa. Enää en halua siitä luopua. Sillä on tärkeä tarina.

Ja hyvät muistot miehelle.

 Riihimäen lasipurkki on myös miehen mummulasta. Loput ovat omalta mummultani. Iso ja pieni pannu ja kahvimylly ovat hänen kotoaan lapsuudesta säilyneet. Loput on mummu ostanut tai saanut itse. Ja samovaari on ihan toimiva ja käyttökelpoinen :)

Nämäkin Fiskarsin sakset ovat miehen mummulasta. Olivat menossa työkalulaatikkoon, mutta pelastin osan talteen. Ovat ihan vieläkin toimivia.

Ja sukset, joista jo aiemmin olen kirjoittanut. Tykkään vieläkin.

Tämä kulho on "tunteita nostattava" ja se oli saatava toisesta mummulastani. Kulhoja on ollut kaksi, toisessa isommat ruosteenpunaiset ruusut, mutta se on jo hajonnut. Näistä sai AINA mummulassa jäätelöä. Tai no, joskus oli Ville Vallaton-puikkoja.  Tämä kulho oli silloin hienompi. En tykkää sinisestä, mutta jostain syystä tästä kulhosta lapsena siskon kanssa aina tapeltiin. Jäätelö maistui hyvälle vain tästä kulhosta.

Näiden lisäksi on paljon muuta isompaa ja pienempää "perintö" tavaraa.
Nämä taitaa kuitenkin olla ne itselle mieluisimmat.

Mielekästä päivää!

Johanna

Plääh... taas

Eilen siirtelin olohuoneen kalusteita ja menin pää kolmantena jalkana paikasta toiseen.

Tänään iski väsy enkä ole mitään järkevää saanut aikaiseksi.

Kummasti kun monta päivää aamusta iltaan menee, jossain vaiheessa ei vaan saa itsestään enää mitään irti.

Pääkin on tuntunut raskaalta, ei varsinaisesti silti enää kipeä.

Kolme päivää se taas särkikin.

Mikälie sitäkin vaivaa.

Uuden maton virkkauksen aloitin tänään

Kummasti käsityöt, puutarhanhoito tai lukeminen saa aina mielen vähän paremmaksi.

 No, olohuone on nyt näin.

En ole ihan tyytyväinen, mutta pitää hetki asiaa pohtia.

Telkkari jää kuvan ulkopuolelle, kuva on otettu telkkarin takaa.

Muuten hyvä, mutta kun haluaisin juuri siihen suuntaan enemmän avaruutta.

Syksy on tullut vaikka lämmintä onkin ollut.

Meillä palaa kynttilät jo iltaisin, mutta vielä suht' kesäisissä kipoissa.

Huomenna saa taas mennä koko päivän ja tiistaina on töitä.

Sitten toivottavasti jo loppuviikon voi taas keskittyä omiin hommiinsa.

Nuo työt on kiva juttu, mutta harmillisesti katkaisee hyvän vireen saada asioita tehtyä.

Aina saa tavallaan aloittaa uudelleen ja miettiä mihin viimeksi jäi.

No, omassa päässä alkaa ainakin selkiytyä ajatus, missä sitä voisi mahdollisesti työtään pidemmän aikaa tehdä.

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

Johanna

Tällä viikolla...

 ... olen ollut töissä, istunut vanhempainilloissa, pessyt monta! koneellista pyykkiä, käynyt kauppa-asiat, leiponut ja vanhentunut vuodella.

 Vielä aion rukata olohuoneen uuteen uskoon ja ehtiä nauttimaan hienoista ilmoista pihahommien merkeissä.

Omenapiirakkaa täytyy vielä tehdä kun omenoita riittää.

Ja edelleen pestä pyykkiä.

 Nyt kuitenkin hakemaan kaverisynttäreille lahjaa ja samalla kaappien täydennystä.

 Ja jos vaikka ehtisi ja jaksaisi koneella käydä,

voisi tätäkin useammin päivittää.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua!

Johanna

Syyskuu

On taas ollut tekemistä vaikka kuinka.

Ja silti tuntuu etten mitään taaskaan ole saanut tehtyä.

Omenoita riittä tässä vanhassa puussa tänäkin vuonna.

Tänään syödään omenapiirakkaa vaikka omena-kaurahyve on lasten suosikki.

Nämä ruusut ovat samassa penkissä.

Aiemmassa kuvassa tuo kaksivärinen ei ollut niin selkeä.

Ja köynnösruusukin on auennut.

Vain tämä yksi kärhönkukka monen vuoden jälkeen.

Nämä ei joistain syystä tykkää meillä kasvaa ja kukkia.

Ja vaikka kasvaakin, ei kuki.

Hoitajassa taitaa olla vika.

Vielä "raaka" lyhty.

Syysistutuksiin odottamassa callunat ja syklaamit.

Onneksi on loppuviikoksi luvannut kaunista ja lämmintä ilmaa.

Pääsee sateiden jälkeen lepuuttamaan hermojaan pihahommiin.

Aurinkoista alkuviikkoa!

Johanna