Tukholmassa keväällä

Tänään on ollut ärsyttävä päivä. Jotenkin vaan kaikki käy hermoille. Eilisestä hieronnasta on pää särkenyt koko päivän, mikä on kyllä hyvä, koska tietää ainakin että jotain vielä jossain liikkuu. Joskus haluis vaan olla, ja tänään on ollut sellainen päivä. Se ei kyllä ole onnistunut.

Keväällä olin siis taas Tukholmassa ja tässä jotain kuvia. Osa on kyllä jo muutaman vuoden takaiselta reissulta eikä yhtään kuninkaan linnasta tai vahdeista ladattuna. Ei voi mitään. Olen ihan ihastunut tohon Gamla Stan'iin. Kuvissa sitä tunnelmaa ei saa, vaikka olisi millaisia kuvia. Ihanat vanhat kapeat kujat. Ja se liikkeiden pitäjien panostus katukuvalle. Ihana!

Tätä oli tarjolla laivalla seisovassa pöydässä. En uskaltanut maistaa, kun tuli tunne, että lonkerot imaisee kitalakeen kiinni. Voi olla että menetin suuren makunautinnon, mutta tässä tapauksessa ei haittaa.

Nyt saunaan rentoutumaan!

Johanna

Keskiviikko

Kevään ensimmäiset ulkokahvit,
kera pakastemarjoista tehdyn rahkapiirakan.

Majan rakennusta miesten voimin.

Sellainen päivä tänään. Aikani kuluksi siivoilin keittiötä, kuitenkaan rasittamatta olkaa. Aivan kamalasti väsyttää kun päivästä puuttuu arkirytmi. Ja sitä on vaikea saada kun kipu rajoittaa. Huomenna hierojalle, jos vaikka saisi edes pienen helpotuksen. Ja kävinhän hakemassa tytölle tarhatossut ja lahjan kaverin synttäreille. Edes jotain saanut aikaiseksi, vaikka tuo autoilukin on vähän hankalaa.

Meidän tontti rajoittuu kahdelta sivulta metsään ja takaraja on noin kaksi metriä metsikköä. Sinne viime keväänä sai poitsu majan, kuusikon keskelle. Ja tietenkin se oli sitten täynnä hyttysiä. Koska maja rakennettiin "piiloon", se on autotallin takana ja sieltä sitten vedettiin jatkojohdolla elektroninen hyttyskarkotin, että pojat edes pystyivät siellä käymään. Yhden yönkin piti siellä nukkua, mutta meillä on aina ovet auki jos jostain syystä rupeaa vaikka paleltamaan tai jotain ;)

Että sellaista tänään. Toivottavasti huomenna jotain muuta! 

Johanna

Viimeisiä kesän päiviä

Meidän vanhemmat lapset on opetelleet omassa pihassa skootterilla ajelua. Vielä joutuvat muutaman vuoden odottamaan ennenkuin pääsevät tielle, mutta hyvin se jo sujuu. Äiti ei vaan ole kovin mielissään ruovitusta nurmikosta. Onneksi sitä ei vielä ehditty laittaa uusiksi.

Kaipaan valkoisia sohvan päällisiäni. Kummasti tekevät valoisammaksi. Odotan vielä hetken, ja kun olen varma, ettei ulkona kuljeta paljain jaloin, vaihdan ne. Vaikka kun on kyse meidän mukuloista, ei ole koskaan varmaa etteikö joku juokse ulkona paljain jaloin tai sukkasillaan. Oikeasti taidetaan olla aikamoinen Kiljusen herrasväki.

Sitä odotellessa selailen ties monennettako kertaa näitä lehtiä, jotka löysin halvalla kirpparilta. Vaikka miten monta kertaa lukee, aina tuntuu löytyvän jotain mitä ei ole aiemmin huomannut.

Syksy tulee ja pikkuhiljaa huomaan siirtyväni taas sisälle miettimään sisustusta ja ulkoideat saavat jäädä hautumaan ensi kesään. Muutamia vielä yritetään toteuttaa, mutta haluan aina olla varma siitä mitä tehdään ja minne. Kummasti se kesä on mennyt ulkona sateista huolimatta.

Poutaista elokuun loppua!

Johanna

Kotoa

Tykkään kaikesta vanhasta, mutta se on tätä nykyä hirvittävän kallista, paitsi jos tekee oikean löydön. Ja meidän perheessä asuu viisi ihmistä, eikä se viehätä samalla tavalla muita. Joten kotimme on meidän näköisemme, ei mitään tiettyä tyyliä. Lähes kaikki on saatu, löydetty tai ostettu halvalla alennuksesta tai poisto koreista. Ajattelin nyt jotain tähän siitä julkaista.

olohuoneen tapetti

Löysin tapetin poistokorista 4€/rulla. Ihastuin siihen heti, mutta ajattelin ettei mies tykkää. Yhdessä oltiin liikenteessä ja yllätykseskseni hänkin piti siitä. Ostimme sitten neljä rullaa, että saa edes yhden seinän jostain tilasta, jos ei olehuoneeseen riitä. Kulutusta oli vaikea arvioida, kun meillä ei silloin ollut vielä edes taloa. Kun tapetti sitten oli seinässä koin hirvittävän pettymyksen. Se oli ihan platku. Ei siis säväyttänyt kuten rullassa. Nyt en enää siitä halua luopua ja pidän yhtä paljon kun ostettaessa.

Mieheni mummulan tallin vintiltä löytyi nuo minusta aivan ihanat vanhat puiset sukset. Mies oli enonsa kanssa sitä siivoamassa, kun talo myytiin ja soitti minulle töihin että otan kotiin tällaiset. Vastasin että asioitasi, kun en ollut niitä nähnyt. Kun tulin kotiin ja näin ne, oli niiden paikka olohuoneessa. Aivan ihanat. Vähän pelottaa etteivät halkea ajan kanssa kuivuessaan, kun ovat ulkotilassa ennen olleet.

Samaiselta vintiltä on vanhat olutpullon laatikot, jotka meillä päätyivät "kukkapylväiksi". Toisessa on olutpullokin, mutta ulkoilma on tehnyt tehtävänsä, eivätkä kovin vankkaa tekoa enää ole.

Kaksi vanhaa ikkunan pokaa olen äitini tyköä ottanut. Ovat sinne tulleet jostain vanhasta purkutalosta jo vuosia sitten. Alhaalla olleet isot ruudut olivat rikki, joten niihin hain peilit. Yläikkunat ovat alkuperäiset. Pokat piti maalata, mutta kun vanha irtoava maali oli saatu pois, ei niitä enää raaskinut peittää. Niinpä ne jäi tuollaisiksi. Valkoinen kiinnitys silikooni ei vain ole kovin kaunis, mutta se oli ostettu silloin kun vielä piti maalata.

Pieni kurkistus olohuoneeseemme :)

Tällaista siis tällä kertaa.

Nyt kauniita unia kaikille!

Johanna

Huvimaja/leikkimökki/varasto

Niin siinä sitten kävi, että lääkärisetä ei antanut lupaa mennä vielä töihin. Huomenna fysioterapeutille ja tämä viikko huilailua. Toivon vaan että olka paranee.

Vesirokkokin on vielä täällä, mutta paranemaan päin. Huomisen ainakin neiti vielä huilailee kotona. Näppyjä oli vaikka muille jakaa ja vielä on ruvet.

Mökin pohjaa

Huvimaja/leikkimökki/varasto on maalausta vaille valmis. Viime lauantaina saatiin pohjat valmiiksi. Sunnuntaina piti alkaa kokoamaan, mutta aamutuimaan taas tuli sanaharkkaa tuon siipan kanssa, miten homma tehdään ja kokoamatta jäi. Aiemmin ollaan yhdessä rakennettu kaneille koppi ja jo silloin tuli selväksi, ettemme yhdessä rakennä taloa. Tämä ajatus sai vain vahvistusta tästä rakennuksesta. 

Vielä vähä kesken

Viimein perjantai aamulla homma aloitettiin ja rakkaani kokosi sen päivässä. Lauantaina vanhin neiti maalasi ulkopuolen. Sisäpuoli odottaa vielä. Tällä hän korvaa hieman suuremman puoleisen puhelinlaskun, jonka soitteli. Nyt sateet haittaa, taas kerran, kattohuovan asennusta. Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen. Ensikesänä sitten saa nauttia sateista huolimatta ulkona.

Sateista maanantai-iltaa!

Johanna

Kesää..

Siperiankurjanmiekan nuppu

Siperiankurjenmiekka ja juhannusruusu
kukkivat meidän pihassa heinäkuun
alussa.

Jotain kesältä. Siperiankurjenmiekka on yksi lemppari kukistani kuten myös vanha valkoinen juhannusruusu. Kokemukseni mukaan tuo kurjenmiekka tuntuu kasvavan ja kukkivan ihan missä vaan. Näillä myöhäinen kukinta johtuu varjoisasta paikasta, aurinkoisessa molemmat kukkivat aiemmin. No saapahan ihailla kukintaa pidempään. Vanhin lapsista on juhannuksen aikaan syntynyt, eikä omassa pihassa kunnolla kukkinut yksikään ruusu, joten hain sitten äidin pihasta maljakkoon, jossa niitä riitti hyvin jo silloin.

Huomiseksi täytyy taas yrittää lääkärille. Ei tuo olka ole vieläkään kunnossa. Heti jos yrittää vähentää kipulääkettä, alkaa särky. Toivottavasti se nyt kuitenkin on vain jotain ohi menevää.

Rauhallista sunnuntaita!

Johanna

Jotain vanhaa

Olohuone 2010, kun muutimme.
Lamppukin vielä puuttuu.

Olohuone keväällä 2012,
eikä enää tällainen

Olohuoneemme muuttaa väritystään aika usein. Itse pidän vaaleasta ja valoisasta, muttei kaiken tarvitse olla valkoista. Tähän asti olen käyttänyt valkoisia päällisiä kesäisin ja sen kyllä huomaa. Vaikka saa pestä 60 asteessa, ei lähde enää kokonaan puhtaaksi lasten kesäjalkojen jäljiltä. Ostan sitten uudet päälliset kun ovat muuttaneet omilleen. Tänä vuonna laitan ne vasta syyskuussa, pojan synttäreiksi, ja saavat sitten olla kevääseen asti. Muut eivät oikein pidä tuosta vaaleasta vaan kaipaavat enemmän väriä. Itse haluan rauhallisen paikan missä voi rentoutua.

Äidin tee tauko ja ihana tumma suklaa.
Salaisia hetkiä yksin!

Keittiöstä. Muutettaessa lähes kaikki
seinät maalattiin valkoiseksi,
mutta takana oleva sai reilun
vuoden jälkeen punaisen värin.
Parempia kuvia sitten.
jos saadaan kone toimimaan.

Sairastelua

Ruusuorapihlajani kukki aivan oksat täynnä. Ihana! Pienen väännön kyllä viime vuonna tätä ostaessani jouduin miehen kanssa käymään kun on kerran orapihlaja, niin piikkejä löytyy. Ihasteli hänkin sitten tänä kesänä upeaa kukintaa. Toivottavasti tuosta vain paranee vanhetessaan, molemmat :)

Eilinen päivä meni olan/selän kanssa hyvin, mutta vaikken mitään tehnyt illalla oli aika kova särky. Aamulla herätessäni oli taas kepeämpi kuin eilen. Toivottavasti se nyt alkais jo paranemaan. Ihan pikkuisen ajattelin kodinhoitohuonetta siivoilla, mutta vain sen mihin pystyn yhdellä kädellä. Alkaa kipu olemaan jo itselle hermoja kuluttavaa ja siitä haluaa eroon.

Nuorimmaisemmekin sitten vuosien odottelun jälkeen sai viimein vesirokon. Nyt on neiti täynnä nyppyjä. En kyllä muista, että vanhemmat olisit olleet yhtä kirjavia. Toivottavasti menee vähällä kutinalla ohi.

kalliokielo

Rauhallista keskiviikkoa!

Johanna

Vieraisilla

Viimekesän enkelipelargoni. Tänä vuonna kokeilin tavallisia, mutta ei näitä mikään voita.

Äidin syntymäpäivää ollaan kahvittelemassa ja päätin kokeilla kuvien latausta täällä. Näyttää toimivan ainakin minun näytölläni, joten vika on jossain meidän omassa koneessa. Kaikki temput jo tehty, joten mistähän sitä vikaa vielä lähtisi etsimään? No, toivottavasti saamme sen toimimaan kun se uudelleen asennetaan.

Pelargoni ja tähtisilmä tältä kesältä.

Mummultani peritty kurjenpolvi, tarkempaan en tiedä. Jos joku tietää, olen kiitollinen tiedosta. Niin kauan kuin muistan on mummuni pihassa kasvanut.

Rauhallista tiistaita levon merkeissä!

Johanna

Niinpä tietenkin

Sairaslomahan siitä sitten tuli. Lääkäri oli sitä mieltä, että paljon lepoa, lämpöhaude ja tulehduskipulääkekuuri  ettei särky kroonistu. Sitä en toki halua, joten kiltisti tottelen. Ei tarvitse kuvitella menevänsä viikkoon pihahommiin tai tekevänsä mitään muutakaan. Taitaa nyt jäädä hommat ensi kesään, kun vettä on luvattu niin pitkälle kun tiedotteet näyttää. Minkäs teet, oma terveys on kuitenkin nyt etusijalla. Toivottavasti särky tästä helpottaa!

Lapset on viihdyttäneet koko illan jutuillaan. Kävi jo mielessä, että onko ne vallan väärässä talossa. Nuorempi on kuulemma ainakin haikaran jäljiltä väärään paikkaan kiikutettu, naapuriin piti mennä.

Hauskaa viikon alkua!

Johanna

Plääh...

Mulla on vasen puoli yläselästä ihan jumissa ja kipee. Hieno viikonloppu ja kaikki suunnitelmat menny mönkään tän takia. Kädet ei nouse, vasen oikeata huonommin, päätä ei voi kääntää mihinkään suuntaan, mitään ei voi nostaa ja koko ajan polttava kipu. Tätä on nyt kestänyt jo yli pari viikkoa, mut muutama päivä välillä aina ollut ettei tunnu mitään missään. Nyt kun torstai iltana taas alkoi, oli paljon pahempi kuin aiemmin. Pakko on nöyrtyä ja yrittää huomenna saada lääkäriaika. Minä kun en ole niitä ihmisiä, joka jokaisesta pikkuvaivasta on lääkärissä istumassa. Nyt ei vaan enää kotilääkkeet auta niin on pakko mennä, jos aikoo töitä tehdä.

Leikkimökki/huvimaja/varasto on nyt saatu aluille. Pohjat on kohta tehty ja sitten saa alkaa kokoamaan. Ohjetta lukiessa tuli tunne, että alan kokoamaan aikuisille tehtyä palapeliä. Olen ollut niissä aika hyvä, mutta tästä en tiedä. 10cm lunta talvella katolla niin kolina kuuluu ja mökki on kasana maassa. Toivottavasti ei! Väristä käytiin keskustelua useampaan otteeseen; ensin nuorin halusi vaaleanpunaista sitten turkoosia, minä olisin halunnut ruskean, vanhimmat eivät hyväksyneet mitään mutteivat kertoneet mikä sen pitäisi olla ja mies ei ota kantaa. Lopputuloksena minä hain maalin ja se on valkoinen, koska kaikki muutkin rakennukset meidän pihalla on, ja ovista ja muista yksityiskohdista tulee ruskeat. Ympärille tulevat istutukset peittävät kuitenkin osan. Seinustalle tulee köynnökselle vanhat paloportaat, jotka viimetalvena tulivat lumien mukana seinustalta alas.

Viime viikonloppuna sain nuo kukkapenkit kutakuinkin valmiiksi. Kokonainen päivä meni suurien kivien pyörittelyssä ja kantamisessa ja vieläkin niitä olisi jäljellä. Metsän reuna tuettiin betonipaaluilla ja niiden väliin jäi "istutusaltaat". Nuorin niitä kulki ja sanoi että; "Nämä ovat kuin kirkon penkit". Tuo aiemmin tehty penkki on kai sitten alttari. Mitähän meillä palvotaan?

Uusi elämä on jatkunut aika hyvin. Tuo säännöllisyys tuottaa jonkin verran ongelmia varsinkin ilta-aikaan. Iltasyöminen lasten mentyä nukkumaan on aina ollut suurin ongelmani ja siitä tavasta eroon pääseminen ei ole helppoa.Täytyy varmaan aloittaa taas käsityöt, että on käsille muuta tekemistä kuin lapata ruokaa suuhun. Paino on kuitenkin laskusuunnassa, joten jotenkin on ruodussa pysytty. Huomenna yritän skarpata vielä enemmän, niin eiköhän se tästä pikkuhiljaa.

Rauhallista sunnuntaita!

Johanna

Uintipäivä

Tänään oli lyhyt päivä töissä ja isommilla koulussa, joten päätimme lasten kanssa lähteä Yyteriin uimaan. Itselleni ensimmäinen kerta tänä kesänä ja oli se hienoa. Liian vähän tulee paikkaa käytettyä vaikkei matka ole kovin pitkä. Vanhin ui hetken ja keskittyi sitten simpukan kuorien keräilyy kuten on pienestä pitäen tehnyt. Nuorempien kanssa uimme ja leikeimme. Pidempään olisimme viihtyneet, mutta ukkonen lähestyi ja oli lähdettävä pakoon. Matkalla kotiin tulikin vettä niin ettei autosta ulos nähnyt. Mutta koska kotona päin ei ollut satanut, pysättiin vielä jäätelötötteröille jokirantaa. Kotona odottikin sitten siippani valmistama lihasoppa. Näistä pienistä arjen asioista on minun onneni tehty.

Arkisen onnellista torstaita kaikille!

Johanna

Huh hellettä!

Jotenkin arkeen paluu on hirveän raskasta. Olen aivan naatti työpäivien jälkeen, lauantait menee vaan oleillessa ja sunnuntaina yritän saada kodin asuttavaksi. Maanantaina työpäivän jälkeen kotiin tullessa ei näytä, että kukaan olisi koskaan mitään luuttua edes näyttänyt meillä.

Ensimmäisen työpäivän päätteeksi loman jälkeen kotiin tullessani (silloin lapset olivat vielä lomalla) sanoin, että voisitte edes keittiön pöydän jälkeenne siivota, sain vanhimmalta vastaukseksi että; "Onhan se nyt paljon siistimpi kuin yleensä, kun olet töissä!" Niinpä niin... Olihan se, vielä silloin. 

Luin muutama päivä sitten kirjan Rajanaapuri, kirjoittaja Roope Lipasti. Olen aivan myyty hänen kolumneilleen, mutta kirja... Se oli kyllä luettava ja sen teki mielellään, en vain ymmärtänyt oliko se suunnattu miehille vai naisille. Omaan makuuni hieman liian miesten maailmaa, mutta omaa siippaani ajatellen en usko että lukisi alkua pidemmälle. Odotukset kirjalle olivat korkeammalla kuin mihin ylsi. Mutta luettava. Meni hyvin sateiden lomassa.

Nyt ei sitten meillä enää sada. Koulut on alkaneet ja mittari hätyyttelee helle lukemia. Tietenkin kun koko kesä odotettu ja nyt ei niistä pääse nauttimaan. No pääasia että saadaan ehkä hieman vielä pihaa laitettua, edellyttäen ettei saa lämpöhalvausta, mikä on täysin mahdollista meidän eteläpihalla. Elokuun kosteus vaan tekee ilmasta aika raskasta lämmön lisäksi.

Lämpöistä tiistaita!

Johanna

Lauantai kuulumisia

Eilen tosiaan parannettiin maailmaa ystävän kanssa niin että napuritkin varmasti ymmärsivät mistä on kyse. Näitä naurun täyttämiä iltoja on ehkä yksi tai kaksi vuodessa, joten eivätköhän he sen kestä! Siinä kumoutui muutama pullo skumppaa ja siideriä, mutta hauskaa oli. Tunnen oloni onnekkaaksi kun omistan rakkaan ja luotettavan ystävän. Aamulla oli hyvä olo vaikka aina ei niin ole :)

Tämä päivä onkin mennyt ensin kaupungilla ja sitten pihahommissa. Aiemmin ylös kaivettu kukkapenkki on nyt havuja ja kiviä vaille valmis ja kaksi uutta odottaa huomista ja multaa. Kuvia ette näe, jostain kumman syystä. Laitoin penkkiin keltaisen köynnösruusun ja säleikkövilliviinin, vaaleanpunakeltaisia ryhmäruusuja, valkoisia jalo- ja perhoangervoja sekä yksi oranssi liljan sipulikin mahtui joukkoon. Havuja tulee kääpiövuorimänty, tuijia ja ehkä kartiovalkokuusi. Ja tietysti kevätkukkasipuleita jahka ehdin. Penkki on hieman kaarevan muotoinen ja sen tarkoitus on edes osittain peittää takana oleva pyykkiteline. Köynnöksille on porttimainen tuki, jonka alla on joskus kauan sitten saatu suihkulähde. Tyylillisesti ei ehkä ihan mun makuuni, mutta meillä asuu muitakin. Kyllä tuota korkeaa tukea jo ehdin kaivata, kun piha oli ihan tyhjän näköinen ilman sitä.

No, uusi elämäni on vähän ollut eilisen illan ja tänään

Tänään on siis ollut hyvä päivä, toivottavasti muillakin!

Johanna

Sitä samaa

Tämä päivä menikin sitten reppujen metsästyksessä. Nyt on vanhemmilla lapsilla molemmilla koulureput ostettu... ja vähän muutakin.

On tää viikko ollut taas tohinaa vaikken itse mitään ole aikaiseksi saanutkaa. Ja keskiviikko vasta. Vanhin neiti raapaisi kätensä jalkalampun paperivarjostimeen, jonka on tarkoitus tulla hänen uuteen huoneeseensa, jota ei siis ole vielä edes suuniteltu. Lampusta on toki hyvä aloittaa. No, joka tapauksessa tuosta syystä otti varjostimen pois ettei hajoa. Seuraavana iltana käveli sitten lamppua päin ja poltti lonkkaansa n. 5x3cm palovamman. Sitä nyt sitten hoidellaan. Ongelma on, kun laput hautoo ja ilman ei voi käyttää housuja. Toivottavasti ei kaikki käyttämättömät haavanhoito-ohjeet ole kadonneet mielestä. Nyt äiti ainakin muistaa ostaa kaupasta pienikantaisia energian säästölamppuja.

Piha odottaa edelleen inspiraatiota. Tänään kävin muutaman litran punaisia viinimarjoja keräämässä kaverin puskasta talvea varten. Saa muutaman kerran vispipuuron tehtyä. Ja perjantaina aion hyvän ystävän kanssa testata terassien toimivuuden illanviettopaikkana. Toivottavasti on yhtä aurinkoista kuin tänään, mutta kylmä tuuli saa jäädä merelle.

Uudelle elämälle sentään vielä kuuluu hyvää. Viikossa on lähtenyt kilo, vaikka itsekuri on ollut enemmän kuin kerran hukassa. Kummasti se motivoi repsahduksista huolimatta jatkamaan. Jos vaikka sittenkin koko tavoite...

Tuon kummallisen erehdyksen jälkeen ei yhdenkään kuvan lataus ole onnistunut. Ehkä ne vielä joskus toimii.

Aurinkoista iltaa kaikille!

Johanna

"uusi elämä"

Viikonloppuna saimme traktorilla viimein metsän reunasta kivet kaivettua ylös. Alkuperäinen suunnitelma oli kaivaa ne lapiota ja rautakankea apuna käyttäen, mutta onneksi luovuimme siitä ajatuksesta. Isoimmat kivet olivat nimittäin lähes metrin halkaisijaltaan. Sade sotki taas tasoitus hommat, mutta kerkeehän niitä myöhemminkin.Traktorin täytyy vielä päästä siirtämään kivet ja tukireunaan tulevat betonitolpat, eikä sade auta asiaa, kun painuu koko piha traktorin alla kasaan. Välillä toi sade suututtaa niin paljon, kun ei yhtään pidempää poutaista jaksoa ole, että voisi ulkohommia tehdä. Lämpöä en kaipaa yhtään enempää.

Aloitin taas, ties monennenko kerran, kuun alusta uuden elämän, kun tuota ylipainoa on vuosien aikana päässyt kertymään. Tavoite on saada 25-30kg pois. Ongelma vain on liian hyvä ruoka. Ja epäsäännöllisyys, jota nuo pihahommat eivät auta. Silloin aika menee siivillä ja nälkää ei huomaa. Illalla tulee sitten syötyä koko päivän edestä ja vähän seuraavankin. Tähän asti päivät on menneet hyvin ja huonosti. Ja todennäköisesti ensi syksynä kaikki alkaa alusta. No, painosta huolimatta voin hyvin eikä sairauksia vielä ole joten olen tyytyväinen itseeni vaikken onnistuisikaan.

Sateista tiistai-iltaa!

Johanna

Pihahommia...

Niitä riittää. Eilen kaivoin metsän reunasta muutamat kukkaset ylös ja tänään piti alkaa maata tasoittamaan ja reunaa tukemaan. Sade ne suunnitelmat laittoi taaskin uusiksi, mutta jos sitten huomenna. Kunhan kaikki väliaikaiseen paikkaan siirretyt kasvit saisi ennen talvea takaisin omille paikoilleen. Ehtisivät vielä juurtuakin.

Sain yllättävän vapaa illan, kun kaikki lapset hajaantuivat kuka minnekin mökille ja mummolaan. Hiljaisuus on nautinnollista. Toisaalta voisi käväistä jossain... tai vain olla. Sen osaan kun haluan! Tuo sadekin kaikkosi jonnekin ja aurinko pilkistelee pilvien raoista. Voisi nauttia pihasta...

Sateesta tuli mieleen, että nuo monen ihmisen inhoamat ruohonleikkurin ja moottorisahan äänet ovat tänä kesänä olleet aika harvassa. Itselleni ne ovat ääniä, jotka kuuluvat kesään. Varsinkin puun sahaus tuo mieleen lapsuuden, kun talvea varten puut kesällä sahattiin. Se ääni ja puun tuoksu...

Nautinnollista perjantai-iltaa!

Johanna