Plääh...

Mulla on vasen puoli yläselästä ihan jumissa ja kipee. Hieno viikonloppu ja kaikki suunnitelmat menny mönkään tän takia. Kädet ei nouse, vasen oikeata huonommin, päätä ei voi kääntää mihinkään suuntaan, mitään ei voi nostaa ja koko ajan polttava kipu. Tätä on nyt kestänyt jo yli pari viikkoa, mut muutama päivä välillä aina ollut ettei tunnu mitään missään. Nyt kun torstai iltana taas alkoi, oli paljon pahempi kuin aiemmin. Pakko on nöyrtyä ja yrittää huomenna saada lääkäriaika. Minä kun en ole niitä ihmisiä, joka jokaisesta pikkuvaivasta on lääkärissä istumassa. Nyt ei vaan enää kotilääkkeet auta niin on pakko mennä, jos aikoo töitä tehdä.

Leikkimökki/huvimaja/varasto on nyt saatu aluille. Pohjat on kohta tehty ja sitten saa alkaa kokoamaan. Ohjetta lukiessa tuli tunne, että alan kokoamaan aikuisille tehtyä palapeliä. Olen ollut niissä aika hyvä, mutta tästä en tiedä. 10cm lunta talvella katolla niin kolina kuuluu ja mökki on kasana maassa. Toivottavasti ei! Väristä käytiin keskustelua useampaan otteeseen; ensin nuorin halusi vaaleanpunaista sitten turkoosia, minä olisin halunnut ruskean, vanhimmat eivät hyväksyneet mitään mutteivat kertoneet mikä sen pitäisi olla ja mies ei ota kantaa. Lopputuloksena minä hain maalin ja se on valkoinen, koska kaikki muutkin rakennukset meidän pihalla on, ja ovista ja muista yksityiskohdista tulee ruskeat. Ympärille tulevat istutukset peittävät kuitenkin osan. Seinustalle tulee köynnökselle vanhat paloportaat, jotka viimetalvena tulivat lumien mukana seinustalta alas.

Viime viikonloppuna sain nuo kukkapenkit kutakuinkin valmiiksi. Kokonainen päivä meni suurien kivien pyörittelyssä ja kantamisessa ja vieläkin niitä olisi jäljellä. Metsän reuna tuettiin betonipaaluilla ja niiden väliin jäi "istutusaltaat". Nuorin niitä kulki ja sanoi että; "Nämä ovat kuin kirkon penkit". Tuo aiemmin tehty penkki on kai sitten alttari. Mitähän meillä palvotaan?

Uusi elämä on jatkunut aika hyvin. Tuo säännöllisyys tuottaa jonkin verran ongelmia varsinkin ilta-aikaan. Iltasyöminen lasten mentyä nukkumaan on aina ollut suurin ongelmani ja siitä tavasta eroon pääseminen ei ole helppoa.Täytyy varmaan aloittaa taas käsityöt, että on käsille muuta tekemistä kuin lapata ruokaa suuhun. Paino on kuitenkin laskusuunnassa, joten jotenkin on ruodussa pysytty. Huomenna yritän skarpata vielä enemmän, niin eiköhän se tästä pikkuhiljaa.

Rauhallista sunnuntaita!

Johanna