Kukkia, kukkia...

Nyt on taas se aika vuodesta kun minulle ei mikään määrä kukkia riitä.

Kaupasta on mukaan tarttunut jo kolme kappaletta esikoita.

Halpa-Hallista piti vielä saada tulppaaneita kun olivat vaan euron.

Tarkoitus olisi saada sipulit maahan kun se on ajankohtaista.

Ja kuvistakin voi päätellä, että mieluiten kuvaan kasveja.

Niissä on vaan jotain...

Kuvat nyt ovat vain kuvia kuvien joukossa,

mutta itselle mieluista hommaa.

Ja tänään kotiin tuli vielä gerbera.

Rauhallista viikonloppua!

Johanna

4120€

Huh mikä summa!

Mistähän senkin repäsis?

Töihin!

Ainut vaihtoehto tässä tilanteessa.

Mutta tuolla summalla saa jotakin ainutlaatuista.

Jotain, minkä voi kokea vain kerran.

Nimittäi Japanin maailmanjamboreen vuonna 2015.

Kuva Partion Jamboreen sivuilta

Vanhin lapsista tuonne haluaa, halunnut jo vuoden.

Ja näillä näkymin sinne myös pääsee.

Toki mitä vain voi vielä tapahtua,

mutta tuohon tähdätään.

Nyt suunnitteluhommiin!

Johanna

Luistimet jalkaan

Meidän nuorin ei ole pitänyt luistelusta lainkaan.

Päiväkodissa järjestettiin joka vuosi viikon luistelukoulu

ja aina on siihen osallistunut, neljänä vuonna.

Se ei silti ole ollut hänen juttunsa.

Sukset on ensilumen sataessa kaivetty kyllä esiin.

Ja koska tämä talvi on ollut mitä on,

ei hiihtämään pääse vieläkään.

Koulun jäälle annettiin luistelulupa torstaina.

Liikunnassa se alkaa hänellä maanantaina.

Sitä ennen on kuulemma osattava,

neidin oma tahto.

Eilen illalla oli sitten ensimmäisen kerran.

Näiden kahden päivän aikana on jo viitisen tuntia luistellut.

Ja rohkeutta hommaan on tullut rutkasti.

Aamulla yli -17 asteen pakkasessa ensimmäisen kerran tänään.

Muita ei vielä ollut, lähtiessä kyllä tuli.

Ja ei, äiti ei luistellut.

Viime vuonna yritin ensimmäistä kertaa hokkareilla,

kaunoni paloivat muutama vuosi sitten tulipalossa.

Se ei oikein onnistunut.

Ehkä uskallan tänä vuonna kokeilla uudelleen,

en ole vielä päättänyt.

Mittari näyttää -19.6,

joten aamulla luistellaan varmasti tätäkin aamua kovemmassa pakkasessa.

Johanna

Ihana aurinko!

Vaikken koe olleeni mitenkään masentunut,

niin kummasti tuo suuri keltainen taivaalla piristää.

Kovin on vielä alhaalla,

mutta äkkiä se nousee.

Ja luntakin tuli, riittävästi.

Olohuoneeseen paistaa jo niin kirkkaasti ettei telkkua näe.

Eipä sitä päivisin silti muut katsele.

Silloin minä ehdin katsoa rästiin jääneet nauhoitukset.

Vaikka keskellä kylää asummekin, näkyy sängystä vain puita.

Ja ikkuna on tielle päin.

Kesällä siellä ei olekaan ikkunaa peittäviä verhoja.

On ihanaa herätä kun näkee auringon paistavan.

Aurinko ei tosin näy, omasta valinnasta.

Aurinkoisia päiviä tammikuulle!

Johanna

?

Ajatukset kulkee taas joka suuntaan

ja päätösten teko on vaikeaa.

Haenko minua kiinnostavaa työpaikkaa?

Haluanko yleensäkään vakituista työtä?

Mitä jos työ ei enää ole mielekästä?

Riittääkö sijaisuuksia kuten tähän asti?

Mitä haluan oikeasti tehdä vielä yli kolmekymmentä vuotta?

Haenko jatkokoulutukseen syksyllä?

Vai vaihdanko vallan alaa?

Jokaiseen voi vastata kummin vaan

ja molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa.

Raha.

Se on se suurin mietinnän aihe.

Sitä saa sijaisuuksillakin, se ei vaan ole säännöllistä.

Mutta...

Vaikka miten päin asiaa mielessäni kääntelen,

tulen aina samaan lopputulokseen;

vapaus.

Sijaisuuksilla sitä riittää.

Olen vapaa tekemään töitä silloin kun haluan, siellä missä haluan.

Olen vapaa huolehtimaan lapsistani tarpeen mukaan.

Olen vapaa pitämään lomani silloin kun minulle ja perheelleni sopii.

Toki palkattomana.

Sijaisuuksilla voin elää elämättä oravanpyörässä,

jota ei saa pysäytettyä.

Ja vakaasti uskon, että alallani ne eivät tule loppumaan.

Jään vielä näitä miettimään.

Ehkä jonain päivänä tiedän, mitä minusta isona tuli.

Johanna

Tammikuu

Vettä sataa.

Tai on muuten kosteaa ja harmaata.

Jotkin perennat ovat lähteneet kasvuun
ja osassa pensaista on suuret silmut.

Sipulit pysyvät maassa, toivottavasti eivät ole mädäntyneet.

Tämä harmaus on kamalaa.

Mutta kun aurinko pilkahtaa, osuu se meidän pihaan tuoden kevään tunteen.

Ja pakko sanoa, etten toivo lunta enää yhtään tänä talvena.
Valitettavasti maa on nyt valkoinen, rännästä.

Positiivisenä asiana olen huomannut,

ettei minulla taida olla taipumusta kaamosmasennukseen.

Virtaa riittää enemmän ja vähemmän päivästä riippuen,

kuten koko vuoden ympäri.

Johanna

Iloa ja Onnea Vuodelle 2014!

Uusi vuosi ja uudet kujeet.

Eilen tartuin monen kuukauden tauon jälkeen kameraan ja voi kun se oli kivaa.

(Monen kuukauden kuvat menikin koneen mukana ennen joulua.)

Ja illan lopuksi vanhimman valotaidetta.

Ensimmäiset puutarhasuunnitelmat kevääksi ja kesäksi on tehty.

Tästä on hyvä jatkaa ja toivoa,

että alkanut vuosi on hyvä.

OIKEIN ANTOISAA ALKANUTTA VUOTTA 2014!

Johanna