Elokuussa puutarhassa

Elokuu on helteineen ollut pelastus kesälle.

Pihasta löytyy kaikennäköistä myöhässä olevaa

ja valitettavasti sateiden tuomia haittojakin.

Kuukausimansikat pääsivät vasta keväällä multaan laiskan puutarhurin takia.

Nyt kuitenkin tulee satoa koko ajan.

Osa ei varmasti ehdi edes kypsyä, jos aurinkoiset ilmat eivät jatku.

Keskelle istutin mitälie -sipuleita, joille en suomenkielistä nimeä löytänyt.

Kuukausimansikka ja lilja?

Kevätköynnöskuusama ilostuttaa syksyisin punaisilla marjoillaan.

Tämä on iloinen yllätys.

Koska köynnös kasvaa terassin vieressä,

on kiva että siinä on keväällä ja syksyllä ihasteltavaa.

Kevätköynnöskuusama

Elokuunasteri kukkii hyvin runsaasti.

Perhosia löytyy taas meidänkin pihasta.

Edelliskesänä tajusin,

ettei meillä juurikaan ole perhoskasveja vaikka aina ennen niitä on pihasta löytynyt.

Nyt olen yrittänyt asiaa korjata.

Elokuunasteri

Elokuunasteri

Keväällä saamieni perennojen mukana tuli itämään lähtenyt tammenterho.

Nuorimmainen sai sen istutukseen ja hoitaakseen.

Nyt se odottaa maahan istutusta hyvin kasvuun lähteneenä.

Tammi

Ukonhattu kukkii myös.

Kovin huonosti vain leviää paikallaan.

Ukonhattu

Säleikkövilliviini on muuttamassa syysasuunsa.

Hentoiset kukkatertut löytyvät lehtien lomasta.

Säleikkövilliviini

Säleikkövilliviini

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Johanna

Metsän antimia

Meidän pihassa kasvaa hyötytarha.

Se on täysin luomu ja hoitamaton.

Metsän reunassa kun asutaan ja osa pihasta on metsää,

saamme nauttia näistä herkuista.

Puolukoita ja mustikoita

Vadelmia

Ja onhan meillä tietenkin näiden lisäksi omat marjapensaat ja hedelmäpuut.

Omenasato on tänä vuonna huono,

rupisia ja pieniä ja vähäinen.

Mutta päärynäpuusta saadaan enimmäiset maistiaiaset tänä vuonna.

Syksyn sadosta nauttien

Johanna

Nauhuksia

Jo muutaman vuoden olen ihastellut nauhuksia.

Niiden sopeutuminen lähes millaiseen paikkaan ja maahan tahansa on loistava ongelmapaikkojen korjaaja.

Ennestään pihasta on löytynyt kallionauhus metsän rinteestä.

Ensimmäiset kukat ovat vasta auenneet,

mutta nuppuja on vaikka kuinka paljon.

Kallionauhus

Kallionauhus

Keväällä sain kahta muuta nauhusta ja nyt ne kukkivat hyvin.

Antaja ei tiennyt mistä nauhuksista on kyse,

veikkaisin terttunauhusta ja valtikkanauhusta.

En todellakaan tiedä menikö sinne päinkään.

Kaikenlaiset pörriäiset näissä tuntuu viihtyvän.

Ja ihanasti tuovat valon kukkiessaan.

Nyt kukkii terttunauhus (?).

Toinen uusista nauhuksista kukki jo aiemmin,

enkä löytänyt nyt siitä kuvaa.

Terttunauhus

Terttunauhus

Helteistä nauttien

Johanna

Päästä irti

Jo muutamia vuosia sitten silloinen työkaverini tilasi positiivareiden Ajatusten Aamiaista.

Eräänä aamuna tämä oli sen päivän viestinä.

Jo silloin tämä kosketti ja jäi mieleen.

Nyt, esikoisen muutettua, tämän viesti on vielä koskettavampi,

mutta niin totta.

Tiedän lapseni jo loitonneen vaikken sitä millään haluaisi.

Mutta eihän minulta siihen lupaa pyydetä, en minäkään pyytänyt äidiltäni.

Minusta lapset ovat kuin leijoja. Niitä yrittää koko ikänsä saada nousemaan maasta. Niitä juoksuttaa, kunnes molemmat hengästyvät... ne romahtavat alas... ne iskeytyvät kattoon... niitä paikkaa ja lohduttaa, säätelee ja opettaa. Niiden näkee nousevan tuulen mukana ja niille vakuuttelee, että jonakin päivänä nekin lentävät.

Lopulta ne ovat ilmassa: ne vaativat lisää narua ja sinä annat. Mutta jokainen narukerän pyörähdys sekoittaa iloon surua. Leija etääntyy, ja tiedät, että tuo kaunis olento pian katkaisee yhdistävän narun ja kaartelee pilvissä niin kuin sen tarkoitus on: yksin ja vapaana. Vasta sitten tiedät itse täyttäneesi tehtäväsi.

-ErmaBombeck- 

Elämän makuista loppuviikkoa!

Johanna

Vielä on kesää jäljellä

Arki lähenee ja esimakua päänsäryn olemassaolosta sain tänään käydessäni töissä.

Väistämättä tuli mieleen, teinkö virheen lupautuessani sinne.

Toivottavasti en ja kaikki sujuu hyvin.

 Ja sitten kivempiin asioihin kuten puutarhaan.

Kuunliljat ovat hyvin peittäneet alleen kukkineet unikot.

Kuunlilja ja idänunikko

Elokuunasterit kukkivat jo komeasti ja päiväperhosia liihottelee enemmän kuin koko kesänä.

Syyskuunasteria kun vielä saisi sekaan olisi kukinta entistä pidempi.

Elokuunasteri

Yksi kulma tontin reunalla oli jäänyt nurmikon valtaamaksi,

mutta nyt sekin on kaivettu ja tilalle istutettu tuivio ja kääpiöserbiankuusi.

Yhden tuijankin laitoin vielä aidan jatkeeksi.

Kääpiöserpiankuusi ja tuivio

Kesän edetessä tästä ruusupuskasta kasvoi kaksi erilaista ruusua.

Toinen oli se vanha, jonka siinä tiesin olevan,

mutta toinen oli erilainen, vanha kyllä sekin.

Nyt mietin miten tätä karsin kun kasvavat liikaa.

Helpoimmalla taidan päästä kun odotan kevääseen ja katkon ylimääräiset vasta sitten.

Humalalle ei riittänyt oma kiipeilytolppansa.

Keinu on osittain vallattu,

mutta eipä tuo haittaa.

Onpahan kauniita käpyjä koristeena keinujalle.

Humala

Humalan käpy

Helteistä viikkoa toivottaa

Johanna

Tänään...

...on se päivä, kun illalla lähdemme ajelemaan kohti lentokenttää.

Viimeinkin lapseni tulee kotiin.

Totuuden nimissä on kyllä kysyttävä; Mihin tämä aika meni?

Kolme viikkoa ja juuri eilen hänet kentälle veimme!

Niin se aika rientää, oli kyse mistä tahansa.

Isotähtiputki

Pihajasmike kukassa ja jalopähkämö valloittanut polun.

Tästä kuljetaan sinne omatekoisen kaaren alle.

Kaari jää juuri oksien taakse piiloon koko matkalta.

Pihasta löytyneet laatat ovat tämän osan polkuna.

Tällaisia ihanuuksia löysin kukkapenkistä.

En tiedä mitä ovat (Maariankelloja?),

enkä mistä ovat tulleet.

Tämä yksi valkoinen ja kaksi liilaa siellä kasvaa.

Liekö vanhaa perua ja siemenet nousseet maasta, kun metsänreuna kaivettiin.

Minun ihanat valkoiset liljani?!?

Aaarrggh että ottaa pannuun!

Nyt valmistaudun rippikuvien hakumatkalle!

Johanna

Vanhan loppu on uuden alku

23.maailmanjamboreella on tänään juhlittu päättäjäisiä. Nyt odotamme tytärtä kotiin. Lentopäivä on maanantaina ja Suomen maalle hän astuu tiistain puolella. Ikävä jo on äidillä (ja muulla perheellä), neiti vain haluaisi jatkaa lomailua. Kuumuus ja kosteus sateisen Suomen kesän jälkeen on ollut sietämätöntä. Se on kuulemma ainoa syy miksi haluaa kotiin.

Odotan lastani kotiin lähettääkseni hänet uudelleen maailmalle. Muutto koulupaikkakunnalle on torstaina. Ja seuraavalla viikolla viedään loppuja tavaroita.

Miten tämä aika meni näin? Esikoiseni muutaa jo pois. Eikä ole luvannut kotiin palata koulun jälkeen. Ymmärrän häntä kyllä. Olen itse lähtenyt saman ikäisenä. Ja koulun loputtua muuttanut omilleni.

Etsi kuvasta väiski

Haikein mielin, ennen seuraavaa itkua luopumisen tuskassa,

menen istuttamaan helteeseen ja toivon kaikkien selviävän hengissä reilulla kastelulla ja rakkaudella.

Johanna

p.s. Jännityksellä odotamme kutsuuko Jamboree2019 Amerikassa neitä :)

Kuvat ovat Veran.

Töihin paluun aika

Lähes koko syksy oli suunniteltu toteutusta vaille valmiiksi. Kunnes sain perjantaina puhelun entisestä työpaikastani ja kaikki meni uusiksi. Palaan takaisin vanhaan työhöni määräämättömäksi ajaksi. Se voi olla mutaman viikon tai jopa vuosia. No, se ei kuulunut suunnitelmiin, mutta tilanteet muuttuvat ja nyt se tuntuu hyvältä ajatukselta. Nuorimmaisemme on vasta 9-v. joten päivätyö ei ole huono juttu. Kaipaan vuorotyöhön, mutta annan sen ajatuksen hautua vielä hetken ja lasten kasvaa. Onhan minulla työelämää ennen tämän hetkistä eläke-ikää vielä 30-v. Sain sovittua työn aloituksen niin, että saamme ensin esikoisemme omaan opinahjoonsa tavaroineen.

Kiitos kuuluu ymmärtäväiselle esimiehelleni.

Rentouttavaa elokuun ensimmäistä lauantaita!

Minä vietän sen parhaan ystäväni kanssa nautiskellen.

Johanna