Ihan vielä en luovu tästä kirjoittelusta vaikka nytkin aika vierähti äkkiä. Tämä on jonkinlainen henkireikä arkeen ja saanut ajatukset pois huonoista asioista. Nyt kuitenkin huomaan taas tämän syksyn aikana kasvaneeni ihmisenä ja ajattelevani asioista eri tavalla. Vaikka aina tämä on tullut jos siihen jää aikaa, en toisaalta halua sitäkään aikaa käyttää täällä. Sosiaalinen media ei korvaa aitoa kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa.
Oltiin aamulla asioilla miehen kanssa.
Kotiin tultuamme otettiin välipalaa ja päälle keitettiin pullakahvit.
Ihan vaan me kaksi.
Ja hiljaisuus.
Tai kyllähän me keskusteltiin, mutta tausta häly ja keskeytykset puuttui.
Mieskin kysyi, että saadaanko kymmenen vuoden päästä olla näin rauhassa.
Toivottavasti!
Rauhallista viikonloppua!
Johanna
