Pohdintaa...

Kaikennäköisten erinäisten tapahtumien jälkeen olen jo useampana vuonna miettinyt koulumaailmaa ja sen etiikkaa/moraalia. Jälleen asia on noussut mielessäni pohdintaan ja täytyy sanoa että en ole kovin tyytyväinen tähän tilanteeseen. Tutkimusten mukaan suomen opetusjärjestelmä on jälleen maailman paras, mutta kun mennään yksilötasolle, taso on jotain aivan muuta.

Kiusaamista esiintyy varmasti kaikissa kouluissa jollain tasolla kaikesta ennaltaehkäisevästä toiminnasta huolimatta. Ja mielestäni kiusaaja on kiusaaja olkoon kiusatun ja kiusaajan ikäero mikä tahansa. Koulussa se ei niin tunnu olevan. Kun kiusaaja on kiusattua nuorempi opettajien mielestä asian voi selittää ikäerolla; "No kun se on sinua nuorempi.". Ja kun kiusattu kyllästyy ja antaa samalla mitalla takaisin, hänestä tehdään kiusaaja. En todellakaan tiedä miten asiaan suhtautuisin. Ei opettajan moraali voi olla tuollainen. Ja kyse ei ole vain yhdestä opettajasta, vaan vastaus tulee lähes aina samoin sanoin. Enkä minä hyväksy minkäänlaista kiusaamista keneltäkään ketään kohtaan. Se on mielestäni asia, johon tulee puuttua välittömästi ja ilman ennakko-oletusta. Kyllä koulussa olevan lapsen luulisi ymmärtävän, ettei kiusaaminen ole hyväksyttyä, olkoon sitten kyse koulun vanhimmasta tai nuorimmasta oppilaasta tai mitä tahansa siltä väliltä. Mutta miten sen saisi vielä opettajatkin ymmärtämään?

Erään lapseni entisen opettajan kanssa kävin joskus keskustelun jota olen jälkeenpäinkin paljon miettinyt. Lapsi jätti läksynsä tekemättä ja valehteli niistä kotona ja koulussa. Kun soitin asiasta opettajalle, sen selvittyä minulle, vastasi opettaja näin: "Olen tietoinen asiasta, mutta kimppuuni on hyökätty siitä syystä, että oppilaalla oli erilainen vihko samassa aineessa kuin vanhemmalla sisaruksella. En tiedä kenelle vanhemmalle voin ja uskallan asioista sanoa." Jos vanhempien toiminta todella on näin törkeää (enkä epäile opettajan valehdelleen asiasta), en ihmettele, ettei asioihin puututa. Mietin vain, mitä se opettaa lapsille käyttäytymisestä ja rehellisyydestä?

Onko todella asioiden hoitaminen tehtävä niin vaikeaksi, että täytyy ottaa viranomaiset mukaan?

Itse olen ainakin yrittänyt lapsilleni opettaa ettei elämässä pärjää valehtelulla. Jos on rehellinen muille, todennäköisesti muutkin ovat sinulle. Ja mikä parasta: itsellä on puhdas omatunto, eikä tarvitse pelätä valehtelun seurauksia. Nyt kuitenkin mietin, kuinka pahasti koulun toiminta rumuttaa opettamani asiat ja arvot. Kuka lopulta sabotoi kenenkin työtä?

Paljon keskustellaan lasten huonosta kotikasvatuksesta, enkä sitä vähättelekkään, ja vanhempien kasvatusvastuusta. Ja sitten kun sen yrität hyvin tehdä, kuinka paljon vaikuttaa koulun tapa toimia ja hoitaa asoita? Tuo kiusaamis- juttu on ainakin meillä nyt antanut lapsille sen kuvan, ettei aikuisiin voi luottaa ja vaikka itse toimisi oikein, ei se hyödytä, kun aina asia käännetään itseä vastaan. Tiedän lasteni olevan vahvoja ja toivon koko sydämestäni, että he tästäkin yli pääsevät ja jatkavat kaikesta huolimatta rehellisellä tiellä puhtaalla omalla tunnolla.

Johanna

pikkujoulut

Eilen oli sitten jo lähes perinteeksi muodostuneet kutsut + pikkujoulut. Kutsut olivat tänä vuonna PartyLiten, perinteeseen kuuluu että joka vuosi olisi eri kutsut. No, kynttilät olivat jo toisen kerran, mutta ensi vuodeksi taas jotain uutta. Hauskaa oli tänäkin vuonna, ainakin minulla, muista en tiedä. Läheiset ja minulle tärkeimmät olivat jälleen paikalla. Ihan kaikki eivät päässeet, mutta toivottavasti taas ensi vuonna. Kamerakin oli valmiiksi ladattu, mutta ei ainuttakaan kuvaa otettu. Se vaan unohtui siinä tohinassa.

Nyt on koti valmisteltu jouluun. Ensi viikonlopuksi, kun on ensimmäinen adventti, laitan vielä jotain jouluisia juttuja ja kuusen vähän myöhemmin. Muuten on jo ihana vain odottaa aattoa!

Ensi viikolla yritän hakea viimeiset lahjat lahjakortteja lukuunottamatta ja sitten sekin on siinä. Joulun odotus on parasta, ja siitä luopuminen ja uuden vuoden aloittaminen yhtä miellyttävää. Saa taas suunnitella seuraavaa joulua.

Kuvat on parin vuoden takaa ja meidän ainut aito kuusi pojan syntymän jälkeen. Senkin otin omasta pihasta, kun metsän reuna vaati harvennusta.

Kirjaimet olen itse tehnyt ja vanhin neiti niistä jo kysyi että kai ne taas tuolle hyllylle tulee. Ei kuulemma ole joulua ilman. Ei tullut, kun hyllyllä on miehen perintötaulu, taistelevat metsot ristipistotyö. Kirjaimet löysivät tänä vuonna paikkansa vanhojen ikkunapokien päältä.

Tunnelmallista pikkujoulua, kun sitä vietätte!

Johanna

Suihku

Suihku ostohetkellä. Saunassa on ollut ennen puulämmitteinen kiuas ja sen peruina suihkussa oli vielä muuripata veden lämmitykseen. Edellinen asukas oli laittanut saunaan sähkökiukaan ja sellainen sinne sitten nytkin tuli. Olisimme halunneet molemmat vaihtoehdot, mutta emme päässeet tukitun hormin kunnosta selvyyteen niin, että olisi kannattanut ottaa riskiä avaamalla sitä. Se vähän harmittaa, mutta ehkä joskus. Pesutiloissa kaikki lattiat piikattiin auki ja valettiin uudelleen. Myös seinät ja katto purettiin alkutekijöihinsä. Ja hyvä niin; suihkun putkiliitokset oli aikanaan laitettu puutarhaletkulla ja putkiklemmareilla. Onneksi ei ollut vahinkoa vielä tullut.

Vaalea siitä sitten tuli. Ja paljon isomman oloinen. Piiloon jäävään nurkkaan haaveilen vielä joskus saavani poreammeen koska tila siihen riittää ja on nyt aivan turha. Vaikka eipä sitä lopulta kukaan varmaan edes käytä, mutta haaveilu on ilmaista.

Johanna

Voi hitsin pimpula!

Tätä tää sitten on teinin kanssa. Yrittää keskustella aikuismaisesti ja kertoa miksi vanhemmat toimii niin kuin toimii. Vastaukseksi saa vaan kiukkusia katseita ja hymähdyksiä; Idiootti! Tai siltä ainakin tuntuu. Voi kun mentäis äkkiä muutama vuosi eteenpäin niin vois hiukan hellittää, kun on jo kyse nuoresta ei enää lapsesta. Mutta vielä en anna periksi. Ja kun tietää omat nuoruuden tekemisensä, on hirveen vaikee antaa toisen opetella vaikka sitten kantapään kautta. Ja just niitten omien kokemusten takia haluan sen muutaman vuoden lisää ikää. Onneksi olemme miehen kanssa edes tästä asiasta täysin samaa mieltä. Helpottaa kummasti kun ei tarvi kantaansa vääntää rautalankasta kun murkulle. Mutta eiköhän tääkin tästä, kun aika kuluu! Kunnes on seuraavan vuoro...

Kaikesta huolimatta olen onnellinen perheestäni. Ja siitä, että lapseni on normaali murrosikäinen, vaikkei se ehkä minua miellytäkkään.

Kauniita unia!

Johanna

Alakerran wc

Alakerran wc ennen. Valitettavasti kuvasta ei välity haju. Wc oli toki siisti, mutta hajusta emme koskaan päässeet selvyyteen. Se oli sekoitus tupakkaa, viemäriä, märkää koiraa ja sitä itseään. Kaikki purettiin sieltäkin pois ja tehtiin uudelleen. Ei haise enää!

Peilissä lukee: Jonakin aamuna sitä vain herää Prinsessana. Ja kuten olen jo aiemmin sanonut, se on sitten parempi että kyseessä olen minä eikä mieheni. Vessa remonttikin on jo suunnitteilla. Tasoa kaivataan enemmän ja mies haluaa isomman altaan. Vessa on tosi pieni eikä uskallettu ottaa kuin pienet kalusteet, että nähdään mahdutaanko edes enää käyttämään. Wc-pytty laitettiin vähän vinoon ja tilaa jäi hyvin.

Ja nuorimmaisen pari vuotta sitten kampaama ja meikkaama äiti prinsessana! :)

Johanna

Että näin...

Olen kyllä joskus sellainen tumpelo. Liukastuin eilen saunan alimmalta lauteelta ja nyt on oikea kyynärpää tikattu kasaan. Sairaslomahan tästäkin taas tuli, siihen kunnes haava on kiinni. Tikit on pidempään, ettei aukea. Onneksi ei sentään murtunut, tai ei ainakaan pitäisi. Nyt seuraillaan viikonlopun yli ettei mitään tule. Ja ihan kuin uudelleen kaiken opettelisi, kun joutuu vasemmalla tekemään. Pakotettu olemaan kotona, autoa ei voi ajaa ja mitään ei voi tehdä. Että näin täällä.

Rauhallista loppuviikkoa!

Johanna

Keittiö

Entinen keittiö, entisen asukkaan tavaroilla. Yhtä nikotiinin kellastamat seinät kuin olohuoneessakin ja itseasiassa koko alakerrassa.

Vanhojen lasivitriinikaappien takainen seinä olohuoneeseen avattiin, koska keittiössä on kaksi pientä ikkunaa ja vain aamuauriko paistaa sinne. Lisää valoa! Tiukan budjetin ja aikataulun takia ei ruvettu siirtämään liesituulettimen poistoputkea eikä viemäriä.

Ja vuoden päivät suunnilleen asuttuna kyllästyin pelkkään valkoiseen ja hain punaisen maalin. Ylemmässä kuvassa salama kirkastaa väriä enemmän kuin mitä on luonnossa. Vain tämä yksi seinä sai väriä pintaan. Sitten, kun lapset ovat lähteneet, haluan keittiöremontin!

Johanna

Isänpäivä

Nyt on sitten kaikki meidän isät juhlittu. Perinteisesti anoppi laittoi ruoan koko porukalle ja muualla vain kahviteltiin. Meidän isä on saanut tänään tehdä mitä halusi.

Se on sitten vanhin neiti murrosiässä. Ihan kauhulla odotan mitä tästä eteenpäin. Neiti oli kirjoittanut kajaalilla tai muulla koko huoneensa oven ylhäältä alas jos jonkinnäköistä haukkuma sanaa ja kiroilua, kun en päästänyt kaverin työ. Telkesi ovensa kiinni ja ajatteli ainakin karata ikkunasta, joka oli sepposen selällään. Siis meillä on vain tuuletusluukut, mutta oli avannut ihan isot ikkunat. Voin kertoa, että menetin hermoni. Ikkunaa kiinni laittaessaan rikkoi vielä peilin. Neiti sai puhelin ja tietokone kiellon sekä kaksi viikkoa arestia. Kyse on kolmetoista vuotiaasta jonka täytyisi saada seurustella, enkä tiedä kenen kanssa, mutta häntä vanhempi. Valitettavasti me emme isän kanssa olleet asiasta samaa mieltä. Hän jäi pesemään huoneensa ovea, kun lähdimme isäni työ. Suurin shokki on varmaan mulle se, että neiti on kuitenkin aina ollut kiltti vaikka kaikki uhmat on olleet todella vahvoja. Jotenkin tämä vaan tuli kauheen aikaisin. Jostain kyllä luin, että entinen viisitoista on nykyinen kolmetoista. Eli ihan ajallaan kai neiti reagoi. Mutta mielestämme kolmetoistavuotias on silti vielä lapsi, emmekä hyväksy ihan tällaistä käytöstä. Ja kaiken lisäksi tiedän, että lapsemme saavat enemmän kuin monet muut, vaikkei heitä silti ole lellitty eivätkä todella saa kaikkea haluamaansa.

Nyt kun on siivonnut jälkensä ja me oltu vajaa pari tuntia poissa, on kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. No annan asian olla tässä ja jään kauhulla odottelemaan seuraavaa.

Hyvää isänpäivän iltaa!

Johanna

Ensilumi

Ensilumi satoi maahan tosiaan jo lokakuussa, kuten koko maassa taisi sataa. Poika otti ilon irti ja oli kävelevä lumiukko. Ei yhtään kyllä tykännyt kun käskin suoraan suihkuun riisumaan vatteet. Niitä olis vissiin pitänyt märkänä saada pitää. Miten ihanaa, että vielä noinkin isot lapset osaavat nauttia pienistä asiosta.

Ei sitä riemua kuitenkaan kauan kestänyt ja vettä on lähes siitä asti satanut. Kummasti tuo valkoinen lumi valaisee ja muutaman päivän silloin oli ihanan valoisaa. Minulle riittäisi noin kymmenen sentin lumikerros, enempää ei tarvita. Lapset ovat asiasta varmasti erimieltä.

Johanna

Olohuone

Ajattelin nyt sitten viimeinkin päivitellä näitä parin vuoden takaisia remppakuvia.

Talo on rakennettu vuonna 1960 ja yläkerta 90-luvun alussa. Talossa oli tosiaan tupakoitu viimeiset 20-vuotta ja noista ennen kuvista näkee hyvin nikotiinin kellastamat seinät. Kaikki purettiin ja sisätilat rakennettiin käytännössä uudelleen. Remonttiin käytettiin kaksi kuukautta ja ratkaisut on tehty nopeasti ja sillä hetkellä saatavana olevilla materiaaleilla. Osaan olen tyytyväinen, mutta kaikkeen en. Toisaalta, rahaakaan ei tuhlailtu, joten hyvällä omalla tunnolla voi alkaa pikkuhiljaa muuttamaan asioita mieleisekseen.

Tässä nyt sitten olohuoneen muutosta. Viimeisin kuva on otettu heti muuton jälkeen ja seinät eivät ole enää noin tyhjiä. Koska mahdollisuus oli, jätimme tilat mahdollisimman tyhjiksi. Aika pian huomasin, ettei se ole minun juttuni. En pidä turhasta tavarasta, mutta kaikkea pientä täytyy kuitenkin olla jotta viihtyy.

Johanna

Näin meillä!

Vanhoja juttuja. Ei ole tuo kuvaaminen missään määrin kiinnostanut hetkiin. Jos vaikka kerkeis tällä viikolla muutaman kuvan ottamaan ja äidin tykönä käväisemään koneelle laittamassa. Olen aina kuvannut kun jotain edistystä talossa tai pihassa tapahtuu, mutta nyt on paljon jäänyt kuvaamatta. Katselin eilen vanhoja kuvia ja harmittaa, jos nyt ei niitä ota ennen talvea. Edes jotain.

Tänään on ollut hyvä päivä. Kävin lenkillä ja siitä hyvästä tein pannarin. Näin täällä aina. Ei vaan, hain nuorimman päiväkodista ennen välipalaa ja lupasin tehdä siksi sen pannarin.

Taas käytiin lääkärissä, kun aina jotain iho-ongelmaa tuntuu olevan. Neiti sitten päätti ettei tule sille lääkärille. Jostain syystä ei pidä mieslääkäreistä ja tällä ei ollut ennen ollut. Ja kun tuo nuorin (6-v.) on tosiaan reilusti ikäisiään pidempi ja muutenkin suuri kokoinen, ei ollut messu kivaa kuunneltavaa. Huusi käytävässä ettei tuolle lääkärille tule ja juoksi karkuun. Väkisin jouduin huoneeseen viemään hiki päässä, kun mun voimat on loppuneet jo ainakin kolme vuotta sitten kantaa neitiä. Messu jatkui huoneessa ja väkisin lopulta saatiin tutkittua. Ja sen jälkeen kun enkeli! Ihan kuin ei mitään ongelmaa olisi koskaan ollutkaan. No, positiivisesti ajateltuna; tulipa urheiltua kaksi kertaa saman päivän aikana!

Johanna

Viime joulua

Muutama kuva viime joulusta.

Kirjaimet olen itse tehnyt jo muutama vuosi sitten. Ja tonttu on joka joulu vahtimassa lasten kulkua portaissa. Lasten huoneet kun ovat yläkerrassa.

Olen onnellinen ja levollinen. Mietin, mihin suuntaan elämääni veisin. Silloin kun kaikki on hyvin, ei tulevaisuus pelota ja uskaltaa ottaa riskejä. Nyt mietin mitä tällä hetkellä oikeasti elämältä haluan. Päätöksiä ei voi nyt yht´äkkiä tehdä, mutta ehkä vuoden päästä on jo taas edetty. Lapset menee aina edelle muusta ja siksi en suinpäin halua hypätä tuntemattomaan. Joskus mietin, että olen kuin tuuliviiri. joka säntäilee milloin minnekin kun tuuli kääntyy. Mutta ei voi tietää mitä haluaa, jos ei kokeile. Ja niin kauan kuin siihen on mahdollisuus, aion niin tehdä!

Eilen tuli taas pihahommia tehtyä ja tänään vielä muutamia pikkujuttuja täytyy tehdä. Sitten saa tulla pakkaset ja talvi. Lunta en kaipaa kuin kymmenisen senttiä, mutta pikkupakkanen tekee hyvää.

Energistä sunnuntaita!

Johanna