No just...

Sain sitten  vuosisadan flunssan.

Kuumessa vain keskiviikko aamun,

mutta olo ei helpota.

Tuntuu että päivä päivältä menen enemmän tukkoon.

Allergialääkkeetkin jo käytössä,

jos vaikka osasyy löytyisi siitä.

Ei auta nekään.

No pihatyöt odottaa edelleen,

eivätkä kyllä mihinkään karkaa.

Positiivinen asia kotona sairastamiseen ja tekemättömyyteen löytyy käsistä.

Ne näyttävät viimeinkin paranemisen merkkejä.

Ihanaa vappua kaikille!

Johanna

Lauantai

Meillä keittiön hana sanoi sopimuksensa irti,

joten kävin torstaina hanaostoksilla.

Nyt uudet hanat keittiöön ja suihkuun,

josta jo aiemmin hajosi hana,

odottavat asennusta.

Tällä kertaa satsasin ja ostin Oraksen hanat.

Halvalla en päässyt,

mutta kokemuksesta oppineena; halvalla ei saa hyvää!

Kädet ei ota parantuakseen,

eikä mun hermo kohta enää kestä.

Edes sormia ei saa kunnolla taivutettua,

kun sattuu ja ovat niin turvoksissa.

Haavat alkaa pikkuhiljaa onneksi paranemaan.

Pihahommista voi toistaiseksi vain haaveilla.

Suunnitelmia kertyy sitäkin enemmän,

joten ei ehkä hyvä juttu.

Saisi edes nuo keskeneräiset hommat tehtyä.

Muutama viikko vielä töitä ennen kesää.

Onneksi sitten on taas paussi käsien jatkuvasta pesemisestä,

niin toivottavasti paranevat.

Ja sitten ehtii pihahommiin ihan koska itseä huvittaa.

Aurinkoista lauantai-iltaa!

Johanna

Surkeuksien surkeus

Ihanat pihatyöt odottaa.

Ja odottavat edelleen.

Kädet,

ne sanoi sopimuksen irti.

Työpaikka jahkailut ja haluttomuus vakityöhön
on osaltaan näiden syytä.

En ole vielä löytänyt työtä,

jonka kädet oikeasti kestäisivät.

Myös pitkässä juoksussa.

Siksi haaveammatit pysyvätkin vain haaveina.

Nyt ne jo ovat hyvässä kunnossa.

Ja silti helkatin kipeät.

Oikealla kädellä ei voi taas mistään kiinni ottaa.

Jos edes tietäisi mistä tää tulee, voisi sitä ehkä ehkäistä.

Mutta kun atopiasta ei tiedä...

Ja pääkin on taas särkenyt.
Olen tullut siihen tulokseen, että kärsin kroonisesta stressistä.
Vielä kun keksisi mistä sitä alkaisi purkamaan...

Ihanaa alkavaa viikkoa kuitenkin!

Johanna

Pitkästä aikaa...

...kiersin pihalla.

Kuunliljat, jaloritarinkannukset, pionit,

jalopähkämöt ja kultatyräkit ovat jo lähteneet kasvuun.

Samoin tuoksuköynnöskuusama.

Lähes kaikissa pensaissa on pulleat silmut.

Viime vuonna istutettu helmiorapihlaja on selvinnyt talvesta,

vaikkei paikka välttämättä ollut paras mahdollinen.

 Kesää odotellessa, pihahommia tehden

Johanna

Onnellinen

Kaikesta elämässäni.

Miten nautinnollista on olla täti.

Ei vain kummitäti vaan ihan täti.

Omat lapset ovat jo näihin verrattuna isoja

ja nyt saan nauttia pienistä, ihanista vain hetken.

Riittävän pitkän viemään vauvakuumeen,

mutta tarpeeksi osatakseni iloita kaikista hetkistä.

Niin rakkaita.

Hän on vielä nuorin,

vasta nimen saanut.

Odottelen, kuinka kauan.

Ihanaa huhtikuuta!

Johanna