Lokakuun viimeinen tiistai

Niin se aika menee. Syyslomaa vietettiin viime viikko ja niin ajattelin aiemmin tätäkin ehtiä urakalla päivittämään, mutta toisin kävi. Käytiin muutaman kerran leffassa ja uimassa ja viimeinkin sain ommeltua taas vaikka mitä. Kaksi pipoa tuli neulottua ja itselle kaulahuivi. Kodinhoitohuoneen kaaos alkaa sekin jo talttumaan. Ja mikä parasta, mulla ei ollut pää kipeä koko lomalla, töissä se on jokapäiväistä. Taitaa olla sisäilmaongelma.

Pojan uutta konetta nyt kokeilen eikä auta kuvien lataamiseen. Ei onnistu tälläkään. Kuvia saatte jahka jaksan äidin koneelle raahautua lataamaan. Ja muistan ottaa tikun mukaani.

Tää on sitä aikaa kun minä nautin täysin rinnoin satoi tai paistoi. Joulu tulee! Kaikki vanhat lehdet on kaapista kaivettu muutama viikko sitten ja kaupasta ostettu mielenkiintoisimmat jo julkaistut. Ylihuomenna pitäisi postin tuoda Kotivinkin joululehti. Muutamat pikkujoulut on suunniteltu, mutta niistä lisää myöhemmin.

Pikkuhiljaa muiden huomaamatta joulu hiipii meille ja ensimmäisenä adventtina on kaikki valmista. Yleensä jo silloin lahjatkin hankittuna lahjakortteja lukuunottamatta. Aitoa kuusta meillä ei ole ollut vuosiin eikä tule nytkään. Poika on sen verran allerginen etten halua ottaa riskiä. Tänä vuonna ajattelin kyllä kokeilla maljakossa muutamaa kuusen oksaa. Katsotaan miten käy.

Joulu tuo kummasti uutta virtaa arkeen. Meillä se on täysin lasten juhla ja haluan heidän muistelevan hyvillä mielin sitä myös aikuisena. Itselleni se on täydellisen rauhoittumisen aikaa. Ja joulun jälkeen se loppuu. Heti! Hyvillä mielin odotamme seuraavaa joulua! Uusi vuosi, uudet kujeet!

Uusi elämä on edelleen jossain kaukaisuudessa ja saa ollakin. Kun ei ole motivaatiota, ei se pakottamalla tule. Kamala olo ja ahdistaa, mutta kaikki on itsestä kiinni eikä auta. Jos en asioille itse mitään tee, ei ne muutu. Ja just nyt ei kiinnosta. Vaikka olo on kuinka kamala, en vaan saa taas hommaan mitään otetta. Olen kohta sadan kilon keijukainen (ketään loukkaamatta). Niin tai näin, tunnen oloni onnelliseksi ja silloin kaikki on hyvin.

Miellyttävää lokakuun viimeistä tiistaita!

Johanna

Aika rientää

Just tajusin etten ole aikoihin ehtinyt täälläkään käymään. Hirvee kiire koko ajan. On ollut töissä työpäivien päätteeksi illalla koulutusta ja vanhempainiltaa ja sitä ja tätä. Ja kun ei sada, kaikki aika on mennyt pihalla. Tähän aikaan vuodesta kun saa puoli ilmaiseksi kasveja kaupasta. Mitä nyt sitten sattuu jäljellä olemaan. Havuja tarvisin, mutta niitä pitää odottaa kevääseen. Muutoin alkaa piha olla sellainen kuin toivon. Muutamia vielä siirrän (ja joka vuosi jotain uutta), mutta nyt vain odotellaan niiden kasvamista.

Aina toivoin pihaa jonka saan itse laittaa, ja nyt kun sellainen on toivon, että edes jotain olis ollut valmiina. Ei ollut ja nyt se on mun näköinen. Keskelle pihaa istutin syreenin jo alkukesällä ja silloin mies sanoi ettei enempää keskelle pihaa kasveja. Nyt siinä on kolme pensasta ja perennoja. Luovutti jo, kuulemma piha on mun, eikä hän jaksa miettiä kasvien paikkoja. Oikeesti haluan tietää hänenkin mielipiteensä, mutta ei sitten väkisin.

Muutoin elämä on rauhoittunut ja takaisin uomillaan. Uusi elämä pikkusen jo nurkan takana vilkuttelee ja houkuttelee aloittamaan taas tervellisyydellään. Mutta se vasta vilkuttelee. Kyllä se tästä taas kunhan saa itseään niskasta kiinni ja kiireet vähenee, toivottavasti. Lenkillä olen sentään ahkerasti käynyt, mutta kun tuo suu ei tunnu ymmärtävän ettei sinne ole tarkoitus koko jääkaappia kerralla lapata, niistä herkuista puhumattakaan. Ja itsestäni olen tässä vuosien aikana todennut että olen tunnesyöjä. Menee hyvin tai huonosti aina syön. Syöminen vaan vaihtuu mielialan mukaan. Tosta täytyis päästä kyllä eroon. No, eiköhän sekin ole puoli voittoa että tiedostan ongelman.

Sateista tiistaita taas kaikille!

Johanna