Pohdintaa...

Kaikennäköisten erinäisten tapahtumien jälkeen olen jo useampana vuonna miettinyt koulumaailmaa ja sen etiikkaa/moraalia. Jälleen asia on noussut mielessäni pohdintaan ja täytyy sanoa että en ole kovin tyytyväinen tähän tilanteeseen. Tutkimusten mukaan suomen opetusjärjestelmä on jälleen maailman paras, mutta kun mennään yksilötasolle, taso on jotain aivan muuta.

Kiusaamista esiintyy varmasti kaikissa kouluissa jollain tasolla kaikesta ennaltaehkäisevästä toiminnasta huolimatta. Ja mielestäni kiusaaja on kiusaaja olkoon kiusatun ja kiusaajan ikäero mikä tahansa. Koulussa se ei niin tunnu olevan. Kun kiusaaja on kiusattua nuorempi opettajien mielestä asian voi selittää ikäerolla; "No kun se on sinua nuorempi.". Ja kun kiusattu kyllästyy ja antaa samalla mitalla takaisin, hänestä tehdään kiusaaja. En todellakaan tiedä miten asiaan suhtautuisin. Ei opettajan moraali voi olla tuollainen. Ja kyse ei ole vain yhdestä opettajasta, vaan vastaus tulee lähes aina samoin sanoin. Enkä minä hyväksy minkäänlaista kiusaamista keneltäkään ketään kohtaan. Se on mielestäni asia, johon tulee puuttua välittömästi ja ilman ennakko-oletusta. Kyllä koulussa olevan lapsen luulisi ymmärtävän, ettei kiusaaminen ole hyväksyttyä, olkoon sitten kyse koulun vanhimmasta tai nuorimmasta oppilaasta tai mitä tahansa siltä väliltä. Mutta miten sen saisi vielä opettajatkin ymmärtämään?

Erään lapseni entisen opettajan kanssa kävin joskus keskustelun jota olen jälkeenpäinkin paljon miettinyt. Lapsi jätti läksynsä tekemättä ja valehteli niistä kotona ja koulussa. Kun soitin asiasta opettajalle, sen selvittyä minulle, vastasi opettaja näin: "Olen tietoinen asiasta, mutta kimppuuni on hyökätty siitä syystä, että oppilaalla oli erilainen vihko samassa aineessa kuin vanhemmalla sisaruksella. En tiedä kenelle vanhemmalle voin ja uskallan asioista sanoa." Jos vanhempien toiminta todella on näin törkeää (enkä epäile opettajan valehdelleen asiasta), en ihmettele, ettei asioihin puututa. Mietin vain, mitä se opettaa lapsille käyttäytymisestä ja rehellisyydestä?

Onko todella asioiden hoitaminen tehtävä niin vaikeaksi, että täytyy ottaa viranomaiset mukaan?

Itse olen ainakin yrittänyt lapsilleni opettaa ettei elämässä pärjää valehtelulla. Jos on rehellinen muille, todennäköisesti muutkin ovat sinulle. Ja mikä parasta: itsellä on puhdas omatunto, eikä tarvitse pelätä valehtelun seurauksia. Nyt kuitenkin mietin, kuinka pahasti koulun toiminta rumuttaa opettamani asiat ja arvot. Kuka lopulta sabotoi kenenkin työtä?

Paljon keskustellaan lasten huonosta kotikasvatuksesta, enkä sitä vähättelekkään, ja vanhempien kasvatusvastuusta. Ja sitten kun sen yrität hyvin tehdä, kuinka paljon vaikuttaa koulun tapa toimia ja hoitaa asoita? Tuo kiusaamis- juttu on ainakin meillä nyt antanut lapsille sen kuvan, ettei aikuisiin voi luottaa ja vaikka itse toimisi oikein, ei se hyödytä, kun aina asia käännetään itseä vastaan. Tiedän lasteni olevan vahvoja ja toivon koko sydämestäni, että he tästäkin yli pääsevät ja jatkavat kaikesta huolimatta rehellisellä tiellä puhtaalla omalla tunnolla.

Johanna