Isänpäivä

Nyt on sitten kaikki meidän isät juhlittu. Perinteisesti anoppi laittoi ruoan koko porukalle ja muualla vain kahviteltiin. Meidän isä on saanut tänään tehdä mitä halusi.

Se on sitten vanhin neiti murrosiässä. Ihan kauhulla odotan mitä tästä eteenpäin. Neiti oli kirjoittanut kajaalilla tai muulla koko huoneensa oven ylhäältä alas jos jonkinnäköistä haukkuma sanaa ja kiroilua, kun en päästänyt kaverin työ. Telkesi ovensa kiinni ja ajatteli ainakin karata ikkunasta, joka oli sepposen selällään. Siis meillä on vain tuuletusluukut, mutta oli avannut ihan isot ikkunat. Voin kertoa, että menetin hermoni. Ikkunaa kiinni laittaessaan rikkoi vielä peilin. Neiti sai puhelin ja tietokone kiellon sekä kaksi viikkoa arestia. Kyse on kolmetoista vuotiaasta jonka täytyisi saada seurustella, enkä tiedä kenen kanssa, mutta häntä vanhempi. Valitettavasti me emme isän kanssa olleet asiasta samaa mieltä. Hän jäi pesemään huoneensa ovea, kun lähdimme isäni työ. Suurin shokki on varmaan mulle se, että neiti on kuitenkin aina ollut kiltti vaikka kaikki uhmat on olleet todella vahvoja. Jotenkin tämä vaan tuli kauheen aikaisin. Jostain kyllä luin, että entinen viisitoista on nykyinen kolmetoista. Eli ihan ajallaan kai neiti reagoi. Mutta mielestämme kolmetoistavuotias on silti vielä lapsi, emmekä hyväksy ihan tällaistä käytöstä. Ja kaiken lisäksi tiedän, että lapsemme saavat enemmän kuin monet muut, vaikkei heitä silti ole lellitty eivätkä todella saa kaikkea haluamaansa.

Nyt kun on siivonnut jälkensä ja me oltu vajaa pari tuntia poissa, on kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. No annan asian olla tässä ja jään kauhulla odottelemaan seuraavaa.

Hyvää isänpäivän iltaa!

Johanna