Tänä kesänä on elo ollut toisaalta stressittömämpää kuin aiemmin.
En ole ottanut mitään paineita puutarhasta, siivoamisesta
tai mistään muustakaan.
Olen tehnyt asioita oman mieleni mukaan,
tai ollut tekemättä.
Sääkään ei ole suuremmin lannistanut,
paitsi lapsia.
Toisaalta kaipaan jo töihin,
toisaalta voisin vain olla ja unohtaa kaiken.
Ajatus työstä, joka aiheutta stressiä, (halusin tai en)
ei houkuta yhtään.
Puutarhassa sitä ei ole.
Tänä kesänä olen kierrellyt ja katsellut puutarhaa
enemmän kuin muina vuosina.
Alan vaihto houkuttaa entistä enemmän.
Meillä ei aurinkoa ole taas näkynyt kuin heijastuksena pilvien takana.
Puutarhan kukinta kaipaisi aurinkoa,
mutta hellekesiin verrattuna on paljon rehevämpää.
Istutushommiin pitäisi mennä.
Ja uutta pitäisi käydä ostamassa.
Tässä kesässä on hyvää jatkuva istutusmahdollisuus.
Ei tarvi selkä vääränä kantaa vettä.
En muista tämän pionin nimeä.
Viimekesänä sen ostin ja nyt siinä on tämä yksi nuppu.
Tämä on pihassa ollut pioni.
Tänä vuonna siinä on kolme kukkaa.
Penkki, jossa tämä kasvaa, on ollut ihan hoidotta laiskuuttani.
Nyt isompia rikkaruohoja siitä revein.
Talon päädyssä ukkolaukat ovat jo ajat sitten kukkineet.
Neljä valkoista ukkolaukkaa ovat vasta aukomassa kukkiaan.
En tiedä miksi muut värit olivat ajallaan,
mutta valkoiset näin myöhässä.
Leppoisaa sunnuntaita!
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti