?

Ajatukset kulkee taas joka suuntaan

ja päätösten teko on vaikeaa.

Haenko minua kiinnostavaa työpaikkaa?

Haluanko yleensäkään vakituista työtä?

Mitä jos työ ei enää ole mielekästä?

Riittääkö sijaisuuksia kuten tähän asti?

Mitä haluan oikeasti tehdä vielä yli kolmekymmentä vuotta?

Haenko jatkokoulutukseen syksyllä?

Vai vaihdanko vallan alaa?

Jokaiseen voi vastata kummin vaan

ja molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa.

Raha.

Se on se suurin mietinnän aihe.

Sitä saa sijaisuuksillakin, se ei vaan ole säännöllistä.

Mutta...

Vaikka miten päin asiaa mielessäni kääntelen,

tulen aina samaan lopputulokseen;

vapaus.

Sijaisuuksilla sitä riittää.

Olen vapaa tekemään töitä silloin kun haluan, siellä missä haluan.

Olen vapaa huolehtimaan lapsistani tarpeen mukaan.

Olen vapaa pitämään lomani silloin kun minulle ja perheelleni sopii.

Toki palkattomana.

Sijaisuuksilla voin elää elämättä oravanpyörässä,

jota ei saa pysäytettyä.

Ja vakaasti uskon, että alallani ne eivät tule loppumaan.

Jään vielä näitä miettimään.

Ehkä jonain päivänä tiedän, mitä minusta isona tuli.

Johanna