Joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
Tai sekin kai riippuu miten asioita katsoo.
Töissä aloitin sähläämisen jo torstaina ja jatkoin kotona.
Sama jatkui vielä perjantaina.
Torstaina kotiin tullessani huomasin jättäneeni kaikki kamani töihin.
Lompakko, puhelin ja avaimet sentään olivat mukana.
Mikään ei pysy käsissä ja ajatukset karkaa.
Kauhea kiire koko ajan, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä ja missä olla.
Monta vuotta jo samaa työtä tehneenä ei luulisi olevan ongelma.
Näitäkin päiviä kuitenkin kaikilta löytyy.
Onneksi on ymmärtävät työkaverit.
Viikonlopun aion ottaa rennosti.
Taidan pyytää kyydin kyläilyyn, etten jatka tohelointia autonratissa.
Kiitos ihanalle, parhaalle ystävälle,
joka taas kuunteli oman elämänsä keskellä minun purkaustani kiltisti!
Ilman ystäviä olisi kovin ikävää ja yksinäistä.
Rauhallista viikonloppua!
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti