Olen nyt kaksi päivää ollut vanhassa työpaikassani ja sinne meno oli kuin kotiin paluu.
Tiedän kyllä miksi siellä olen viihtynyt.
Ja tiedän miksi halusin jäädä kotiin.
Tämä rupeama on vain neljä päivää ja sitten olen taas kotona.
Nämä kaksi päivää ovat varmentaneet päätöstäni kotiin jäämisestä entisestään.
Muutama päivä töitä silloin tällöin on ok, mutta aion edelleen olla koko vuoden kotona.
Asian varmensi nuorimmaisen sanat viime viikolla;
"Äiti, ei mua haittaa jos sä meet töihin. Kyllä sä voit mennä hyvin töihin. Mut olis musta paljon kivempaa, jos olisit mun kanssa kotona."
Ja pakko myöntää, että tunnen itseni onnellisemmaksi kotona kuin kiireisenä työäitinä.
Aina on muka väsynyt ja mitään ei ehdi.
Sitten on kiukkuinen jo omasta saamattomuudesta.
Kotona niin ei ole.
Nautin tästä pitkästä aikaa suunnattomasti enkä kadu tätä päätöstä.
Aina välillä toki pyörähdys työelämässä pitää pään kunnossa.
Aurinkoista elokuun loppua!
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti