Sateet laittoivat sitten pihahommille stopin. Täällä ukkostaa jo toista päivää, mutta lämpöä ei silti puutu. Tykkään ukkosesta, se kertoo luonnon voimasta. Viime vuonna meidän kohdille ei tainnut osua yhtään kunnon ukonilmaa. Se onnistui aina kiertämään tämän niin, että jostain kaukaa kuului vain jyrinä. Nyt näkyy salamatkin. Onneksi viime vuonna sähkölinjat vedettiin maan alle.
Eipä tuo ilma kovasti haittaa. Nyt on aikaa siivota kunnolla, että ehtii sitten aurinkoisella ilmalla olemaan ulkona hyvällä omalla tunnolla. Pyykkiäkin voi pestä, kiitos rummun joka ei päästä lämmintä ilmaa huoneeseen. Pesukone vain on päättänyt sanoa sopimuksen irti. Kesällä on rahanmenoa muutenkin, joten vois kyllä vielä ainakin syksyyn toimia.
Meillä vanhin neiti joutui nielurisapoistoon jatkuvien kurkkukipujen takia. Leikkauksesta on nyt pian kaksi viikkoa ja eilen pystyi kunnolla vasta syömään. Paino on tippunut yli viisi kiloa, kropasta jossa ei ole muutenkaan kun luu ja nahka. Oli ihanaa katsella kun neiti söi karjalanpiirakoita ja munavoita. Eikä tiuski ja kiukuttele kun ei ole nälkä. Todella kipeä on ollut. Sanoi jo, ettei ikinä enää suostu leikkaukseen vaikka kasvaisivat takaisin niin ettei kurkusta mene mitään läpi.
Sateista tiistai-aamua!
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti