Tällaisia otuksia löysin kukan lehdeltä taannoin. Perhosentoukkia luulisin, mutta ihan näyttävät miehen perhoilta. (Toukkiahan nekin jäljittelee.) En vain ennen ollut huomannut noin karvaisia otuksia kotipihassa.
Eilen juhlittiin pojan kaverisynttärit ja meteli oli sen mukainen. Kavereita ei ollut kuin kolme, mutta esimurrosikäisten ääni kohoaa helposti taivaisiin. Laulelivat Singstaria ylhäällä. Siinä vaiheessa oli pakko rauhoitella, kun kaikki hyppivät samaan aikaan ja luulin että katto putoaa alas. Aloin jo miettiä talon rakenteiden kestävyyttä. Vanha talo, eikä ole itse tehty, niin ei voi olla varma.
Uusi elämä on vaihtunut takaisin vanhaan. Olen tunne syöjä ja koska elämässäni ei tällä hetkellä ole asiat niin kuin pitäisi, elän suklaalla. En aio lannistua ja jatkan taas kun asiat ovat kohdillaan. Tai ainakin paremmin.
Onnellista sunnuntaita!
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti