Surkeuksien surkeus

Ihanat pihatyöt odottaa.

Ja odottavat edelleen.

Kädet,

ne sanoi sopimuksen irti.

Työpaikka jahkailut ja haluttomuus vakityöhön
on osaltaan näiden syytä.

En ole vielä löytänyt työtä,

jonka kädet oikeasti kestäisivät.

Myös pitkässä juoksussa.

Siksi haaveammatit pysyvätkin vain haaveina.

Nyt ne jo ovat hyvässä kunnossa.

Ja silti helkatin kipeät.

Oikealla kädellä ei voi taas mistään kiinni ottaa.

Jos edes tietäisi mistä tää tulee, voisi sitä ehkä ehkäistä.

Mutta kun atopiasta ei tiedä...

Ja pääkin on taas särkenyt.
Olen tullut siihen tulokseen, että kärsin kroonisesta stressistä.
Vielä kun keksisi mistä sitä alkaisi purkamaan...

Ihanaa alkavaa viikkoa kuitenkin!

Johanna