Meillä on taas ollut tapahtumarikkaat pari viikkoa.
Olen taas miettinyt, paljonko pitää yhdelle ihmiselle tapahtua, että tapahtuu riittävästi.
Mun elämästä ei ainakaan draamaa, iloa ja surua puutu.
Toisaalta ehkä hyvä niin, tietää ainakin elävänsä.
Suunnitelmat menee joka aamu uusiksi, kun aina tulee jotain odottamatonta.
Olen sentään jotain rästi hommia saanut tehtyä pois.
Niin, ja se kaikkein kamalin asia;
meidän vanhin toi ensimmäisen poikapuolisen kaverin kotiin.
Saas kattoa mitä käy.
Toivottavasti vielä pysyvät vaan kavereina.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti